Viides osa ja jos oikein muistan, niin seuraavassa osassa oiskin jo sitten tuo perijä-äänestys.

***

***

***

Kevät sään viileydestä ja sadekuuroista huolimatta Ace ja Agata viettivät viikonloppuisin aikaa pihalla. Lapset olivat olleet niin täynnä energiaa, että olivat melkein jo hyppineet seinille, kunnes Jacob käski heidät ulos temmeltämään. Kehotus pukea edes sadevaatteet ylle oli mennyt taas kuuroille korville ja Jacob muistutti itseään valmistavansa kaakaota Acelle ja Agatalle, kun nämä tulisivat takaisin sisälle.

Miehen päivä täyttyi jälleen kerran vaipanvaihdosta, mutta teki sen kuitenkin valittamatta. Itsehän hän halusi lapsen ja oli valmis tekemään kaikkensa, jotta perheen nuorimmainen saisi onnellisen lapsuuden, kuten Acella ja Agatalla. Rakkautta mieheltä ei puuttunut ja kaikki kolme lasta saivat sitä kyllikseen. Agata ja Ace olivat myös jotakuinkin hyväksyneet nopeasti uuden perheenjäsenen, vaikka vanhempien huomio olikin jälleen rajattu.

Adele oli tehnyt selväksi, että kolme lasta riittäisi hänelle. Olihan hän sen verran jo vanhakin, ettei synnyttäminen enää ollut niin turvallista hänelle. Jacob oli tyytyväinen, Agata ja Ace pitivät häntä lähes oikeana isänään ja nyt oli vielä pieni Adrian olemassa, joka oli hyvin riippuvainen vielä vanhemmistaan. Pojassa oli samaa näköä kuin vanhemmilla sisarillaan, mutta silmät olivat Jacobilta peritty.

Koska Adele oli perheen elättäjä, ainoa työssä kävijä, oli Jacobin tehtäväksi jäänyt yösyötöt. Vielä oli liian varhaista, tulisi Adrian olemaan luonteeltaan samanlainen kuin sisaruksensa vai kulkisiko poika täysin omia reittejään.

***

***

Adele sai rasittaa selkäänsä vielä viimeisen kerran, kun hän yritti auttaa kuopustaan kävelemään. Jacob tosin muistutti mahdollisista lapsenlapsista, jolloin punapää ei varmastikaan pystyisi olemaan auttamatta heidän kasvatuksessaan. Adele kuitenkin tuhahti joka kerta miehen sanoille ja kertoi leikittävänsä lapsenlapsiaan, mutta suurin osa kasvatuksista olisi kuitenkin vanhemmilla, ellei mitään pahaa sattuisi tapahtumaan.

Adrianin luonnekin alkoi tulla yhä enemmän esille. Poika oli hieman ujon puoleinen, mutta tykkäsi kuitenkin temmeltää vanhempien sisarustensa kanssa, erityisesti Ace sai pikkuveljensä ihailua osakseen. Jos esikoinen sattui tulemaan alakertaan polkemaan kuntopyörällä, ei Adele meinannut enää millään saada Adrianin huomiota osakseen.

Ace oli tietysti imarreltu saamastaan huomiosta, sillä Agata ei mitään ihailuja osoittanut. Päinvastoin, pikkusisko jaksoi vastustaa isoveljensä käskyjä koko ajan ja kaksikko olikin vähän väliä nahistelemassa. Yleensä ne kääntyivät Acen voitoksi, olihan hän isokokoisempi, mutta Agata jaksoi muistuttaa kasvavansa vielä pituutta ja sitten saisi isoveli pelätä.

Ace ei ottanut pikkusiskonsa uhkailuja todesta, vaikka Adele jaksoikin välillä huomautella esikoisensa äkillisestä innostuksesta kohottaa kuntoaan. Poika kertoi kuitenkin haluavansa stipendin kuntoilusta, jonka takia hän rehki lähes joka ilta. Punapää tietysti innostui auttamaan Acea saavuttamaan tavoitteensa suunnittelemalla pojalleen toimivan kunto-ohjelman, jota hänen pitäisi vain reippaasti noudattaa.

Agatan kiinnostukset suuntautuivat ruuanlaittoon, jolloin aikoja sitten hankittu leikkiuuni pääsi kunnolla käyttöön. Tyttö tosin oli varma uunin huonosta kunnosta, kun leivokset olivat ehtineet kerta toisensa jälkeen palaa. Jacob jaksoi kuitenkin kannustaa tyttö yrittämään, vaikka jääkaappi alkoikin olla jo melko täynnä kärähtäneitä leivoksia.

Ja koska ruokaa ei saanut heittää menemään, joutui Ace kiltisti syömään iltapalaksi pahasti kärventyneen leivoksen. Ajatuksena saattoi myös olla se, ettei Agatan mieltä saisi liikaa pahoittaa, jotta tytön into kokkailua kohtaan ei vähenisi. Ace tosin oli varma, että into sammuisi heti, kunhan Agata itse uskaltaisi maistaa leipomuksiaan.

***

***

Joka aamu Jacob tuli Adrianin kanssa pihalle hyvästelemään kouluun ja töihin menijät. Tosin kuopus vilkutteli enemmän Acen ja Agatan suuntaan, eikä autossa istuvalle äidilleen. Perhe näytti oikein onnellista perhe-elämäänsä sivustakatsojille, sillä kerrankin heillä ei ollut juuri yhtään murhetta ja pelkoa mielessään. Jacob kun oli saanut itsekin viimein töitä opetusalalta, joten rahahuolet helpottuisivat pitkästä aikaa.

Koska Jacobin työt alkoivat paria tuntia myöhemmin kuin Adelen, tarvitsi heidän pyytää lastenhoitaja vain pariksi tunniksi päivittäin, jonka jälkeen Ace ottaisi vastuun pikkuveljestään. Siten Jacobin ja Adelen ei tarvinnut maksaa liian paljon epäpäteville lastenhoitajille, kun kyseessä oli vain pari tuntia.

Ja Ace hoiti mielellään Adriania pari tuntia päivässä, kunnes Adele pääsisi töistä. Pikkuveli ihaili suuresti vanhempaa, joka tietysti oli vain Acelle mieliksi. Eikä hoitamiseen paljoa vaadittu, ensin pitäisi vain syöttää, sitten vähän leikittää ja lopuksi laittaa Adrian päiväunille, jonka jälkeen Ace pääsisi tekemään kotiläksynsä, jos niitä sille päivälle vain sattui olemaan.

***

***

Jacob ja Adelekin päättivät viimein viedä pitkään jatkuneen suhteensa uudelle tasolle varaamalla ajan maistraatista. Edeltävänä iltana punapää halusi kuitenkin jo ojentaa sormuksen Jacobille, vaikka brunette kehottikin odottamaan oikeaa hetkeä. Adele kuitenkin sanoi hetken olevan oikea, huomenna he saisivat vain siitä todistuksen. He sopivat myös yhdessä, että Jacob ottaisi Adelen sukunimen, eikä toisinpäin. Olihan lapsillakin äitinsä sukunimi, joten ihan hyvin Jacobkin voisi sen ottaa.

***

***

Perhe-elämä oli normaalia. Ace viihtyi joskus öisin tyttöystävänsä tai muiden ystäviensä kanssa ulkona, vaikka se vaatikin luvatonta livahtamista keskustaan. Joka kerta teinipoika sai pelätä vanhempien heräävän tyttöystävän vanhan auton rämän kolinaan, mutta ainakaan toistaiseksi siitä ei ollut puhuttu ruokapöydän ääressä.

Kunnes poliisit sattuivat paikalle, missä nuorilla oli tapana kokoontua. Poliisin saattelemana Ace joutui kolmen jälkeen yöstä palaamaan kotiin, eikä kyseinen poliisi mikään ystävällinen ollut. Herra päätti herättää koko talon saapumisellaan ja Jacobilla oli kova työ saada Adrian takaisin untenmaille. Adele lupasi silmät ristissä vihaiselle poliisivirkailijalle pitää pojalleen kovan puhuttelun, heti aamulla kun hän olisi enemmän hereillä.

***

***

Yöllinen herätys kuitenkin aiheutti sen, että jokainen talossa olija nukkui pommiin ja Acen puhuttelu yöllisistä reissuista kaupungilla siirtyi myöhemmälle. Punapään työkyytinä toimi helikopteri, joka varmasti toimi lopun korttelin asukkaiden herätyskellona. Adele malttoi tuskin odottaa vihaisia puheluita naapureiltaan.

***

***

Ruuanlaitto ei ollut vieläkään Adele juttu, vaikkei Jacob voinut myöskään ymmärtää, miten hänen vaimonsa onnistui pilaamaan jopa yksinkertaisen spagetin kastikkeineen. Koska Agata ja Ace kieltäytyivät syömästä mustunutta ruokaa, joka pitäisi syödä oksennusta pidätellen, päätyi Jacob lopulta valmistamaan perheelle illallisen samalla kun Adele yrittäisi pestä palaneen kastikkeen pois kattilan pohjasta.

Ace oli saanut tyttöystävänsä lailla kotiarestia, joten puhelin oli jälleen kerran siinä talossa kovassa käytössä. Agatakin meinasi repiä hiuksiaan pari kertaa irti päästään, kun Ace vaan oli puhelimessa tyttöystävänsä kanssa.

Jacob oli varma, ettei siinä talossa koskaan ollut tekemisen puutetta. Aina jokin kodinkoneista oli rikki, tukossa sai vettä suihkusi ympäriinsä. Adele oli ollut viime aikoina jälleen huonolla tuulella töissä olevan kiireen takia, joten kodin ylläpito oli suurimmaksi osaksi Jacobin vastuulla. Acea mies ei uskaltanut pistää töihin, sillä hänen pitäisi kuitenkin olla korjaamassa tämän jälkiä.

***

***

Aika kului ja Jacob alkoi ylenemään mukavaan tahtia työssään. Myös Adrian oli aloittanut koulun, mutta arvosanat eivät millään meinanneet nousta poikaa tyydyttäviin numeroihin. Koulussa oli muutenkin ikävää, kun opettajat vertailivat jatkuvasti poikaa tämän vanhempiin sisaruksiin.

Kotona kuitenkin kaikki oli suhteellisen hyvin. Ace ja Agata ottivat välillä yhteen milloin mistäkin, mutta varsinaista käsirysyä ei koskaan nähty. Adele yleensä ehti puuttua tilanteeseen, jos se oli tarpeen. Murrosikä vaan sattui olemaan molempien teinien kohdalla pahimmillaan ja valittamisen aihetta löytyi pienistäkin asioista. Tosin Adele oli varma, että taipumus valittaa asioista kuului kaksikon luonteeseen.

Myös Jacob oli joutunut ryhdistäytymään kurinpidon suhteen, kun talossa oli kaksi teini-ikäistä pahan murrosiän kanssa painien. Vanha konekaan ei kestänyt jatkuvaa käyttöä, jolloin se lopulta hajosi Agatan käyttövuorolla ja tyttö saikin kuulla isäpuoleltaan pitkän saarnan jatkuvasta ruudun tuijottamisesta. Edes yleensä toimiva koiranpentu ilme ei auttanut siinä tilanteessa.

”Me käytämme konetta laskujen maksuun, mutta te vain pelailette päivät pitkät. Keksikää jotain muuta tekemistä, jotain hyödyllisempää ja kehittävämpää”, Jacob yritti opastaa Agataa ja takana sohvalla istuvaa Adriania.

”Tästä lähin konetta saa käyttää päivittäin vain tunnin korkeintaan”, Jacob päätti ja kehotti Adriania menemään kertomaan uusi sääntö saman tien Acelle yläkertaan. Agata puolestaan sai tehtäväkseen kirjoittaa muistilappu, joka kiinnitettäisiin koneen lähelle johonkin näkyvään paikkaan, jotta se ei keneltäkään unohtuisi.

Adele puolestaan oli tyytyväinen Jacobin uudesta säännöstä sekä siitä, että mies oli suostunut olemaan tiukempi lasten suhteen, joka aikaisemmin oli ollut vain Adelen vastuu. Muutosten vuoksi punapää korjasi vapaaehtoisesti vanhan tietokoneen, jota hän oli jo ehtinyt monta sataa kertaa korjata. Aina oli sama vika.

***

***

Koska koneen käyttöä oli rajattu, piti lasten löytää uusia harrastuksia. Adrian kulki siinä asiassa äitinsä jalanjäljissä ja kaksikko istuikin iltaisin sohvalla lukien erilaisia mekaniikkaa käsitteleviä kirjoja. Adrian ei ymmärtänyt kaikki kirjassa käytettyä sanoja, joten vieressä istuva Adele sai olla selventämässä niitä vähän väliä kuopukselleen. Ace ja Agata puolestaan saattoi peliriippuvuuden takia löytää shakkipöydän äärestä kinastelemasta säännönmukaisista siirroista. Ne säännöt kun olivat joskus niin vaikeasti ymmärrettäviä.

***

Koska Adele oli ylentynyt aikaa sitten kenraaliksi, oli punapäällä enemmän vapaa-aikaa kuin moneen vuoteen. Kodin siistinä pitäminen siirtyi taas enemmän hänen vastuulleen, sillä Jacob teki yhä viisi päivistä työviikkoa. Punapää tunsi itsensä vanhaksi nostaessa tyynyjä lattialta ja pedatessa lastensa sänkyjä.

Saatuaan pakolliset kotityöt tehtyä Adele pyhitti loput yksinäisistä hetkistään kuntoilulle. Se tuntui paljon helpommalta, kun muita ei ollut paikalla kommentoimassa, katsomassa tai muuten pitämässä melua. Kauaahan tätä rauhaa ei kestänyt, kun jo Ace ja Agata saapuivat koulusta.

***

***

Syksyn vaihtuessa talveen siirtyivät lapset viettämään enemmän aikaa ulkona. Agata ja Adrian rakensivat pihalle monta lumiukkoa, mutta vain yhden he antoivat jäädä koristamaan pihaa. Kaikkiin muihin he purkivat ärsytystään potkimalla ha hyppimällä niiden päällä. Myös lumisota oli suosittua siinä pihassa ja välillä jopa naapurien hienohelmojen lapset liittyivät leikkiin mukaan, kunnes äidit turkiksissa tulivat kiljuen huutamaan heidät takaisin sisälle.

***

Pian lumisotaa järjestämään jäisivät vain Agata ja Adrian, kun Ace pääsi viimein lähtemään yliopistoon. Adele ei pystynyt pidättelemään kyyneliään halatessaan esikoistaan, jota hän ei olisi vielä halunnut lähettää muualle opiskelemaan.

”Äiti… Mä soitan kun oon perillä, okei? Voitko jo päästää irti…?”

”Mä tuun pian sua sinne kampukselle viihdyttämään, ehkä pääsen itsekin sinne opiskelemaan”, Agata sanoi hieroen nyrkillään isoveljensä päätä. Hän alkoi pikku hiljaa saada kostoaan, tosin Adele uskoi kostonhalun laantuvan, kunhan tyttö pääsisi itsekin joskus opiskelemaan yliopistoon.

”No niin, olehan kunnolla. Älä rellestä liikaa, hoida opiskelusi kunnolla ja pidä samalla hauskaa”, Jacob ohjeisti antaessaan tiukan halauksen Acelle. Adele pyyhki silmäkulmiaan koko ajan nenäliinaan, sillä itkulle ei meinannut tulla loppua. Jopa Jacob joutui räpyttelemään silmiään, ettei punapään tarvitsisi jakaa nenäliinapakettiaan.

Viimeisenä, muttei suinkaan kaikkein vähäisimpänä, Ace halasi Adriania hyvästiksi. Pikkuveljen ihailu ei ollut laantunut pojan kasvaessa, vaikka myös sitä omaa tahtoa oli alkanut löytyä.

”Mäkin tuun joskus sitten sinne yliopistoon”.

”Siinä voi vielä kestää…”

”Ei se haittaa, mä tuun silti sinne”.

Saatuaan hyvästeltyä kaikki perheensä jäsenet, Adelen jopa kahdesti, pääsi Ace viimein ulos odottamaan pian saapuvaa taksia matkalaukkunsa kanssa. Agata katsoi oven ikkunasta isoveljeään, kun tämä nousi juuri saapuneen taksin kyytiin ja vilkutti vielä ikkunan läpi hyvästiksi.

***

***

Kevään koittaessa elämä talossa rauhoittui hieman. Agata ja Adrian kävivät kiltisti koulua ja vanhemmat vanhenivat yhdessä. Agata ei malttanut odottaa, että pääsisi itse aloittamaan yliopiston samaan paikkaan kuin veljensäkin. Vaikka Ace oli leikillään väittänyt, etteivät he huolisi sinne Agataa, vaikka tämäkin oli saanut kerättyä kolme stipendiä veljensä lailla.

Adele tunsi vanhenevansa hujauksessa heti Acen lähdettyä. Ehkä stressi lähtöpäivästä oli ottanut veronsa naisesta, kun rypyt olivat lisääntyneet ja hiuksiin tullut harmaita suortuvia. Myös töistä aiheutuva jatkuva väsymys oli saanut tehtyä naiseen jälkensä, mutta Adele ei jaksanut enää välittää niin paljon ulkonäöstään. Hän oli joskus ollut kaunis, mutta ikääntymistä ei voinut paeta ikuisesti.

Myös Jacob oli saanut lisää ryppyjä ja selkävaivoja. Vielä he eivät kuitenkaan mitään ikäloppuja olleet, joten eläkkeelle jääminen ei ollut kummankaan mielessä. Jacob uhkasi tekevänsä töitä niin kauan, kunnes pääsisi opetusministeriöön. Adele, joka oli jo uransa huipulla, jatkoi työssä käymistä vielä sen takia, ettei hän osannut olla koko päivää kotona tekemättä mitään. Ja mielikin pysyy virkeämpänä, kun on töissä eikä kotisohvalla maatumassa.

Raskasta arkea ilahdutti aina Adrianin lämpimät tervehdykset töistä tuleville. Adele ja Jacob haluisivat pitää kuopuksensa ikuisesti viattomana pikkupoikana, joka leikkisi päivät pitkät leluautoilla. Mutta eihän se nyt mahdollista ollut, eikä Adele varsinkaan halunnut ajatella sitä päivää, kun hänen kuopuksensakin lähtisi kotoa yliopistoon.

Vanhuuden vaivoja, Jacobin piti joka päivä ottaa päiväunet töittensä jälkeen ja oli Adelenkin pakko päästä sängylle lepuuttamaan jalkojaan ja selkäänsä. Agata ja Adrian osasivat tehdä suurimman osan kotitöistä jo itse ja ilman vahtimista, jolloin vanhemmatkin saivat rauhassa ottaa omaa aikaa nukkuen tai kirjoja lukien.

***

***

***

Kolme seuraavaa osaa on jo myös valmiiksi kirjoitettu, joten varmaan maanantaina julkaisen jälleen seuraavan osan.