***

***

***

***

Kuukylässä oli jo myöhäisilta.

Sune oli katselemassa illan uutisia ja odotti. Hän oli edellisiltana saanut puhelun siskoltaan, joka kertoi olevansa tulossa ja kysyi, jos voisi mahdollisesti yöpyä jonkin aikaa Sunen luona.

Søren oli soittanut sinkkuna pysytelleen siskonsa luokse lentonsa välilaskun aikana. Häntä ei huvittanut mennä vanhempiensa luokse, vaan halusi hetken aikaa parannella särkynyttä sydäntään sisarensa luona.

Sune oli ottamassa iloisin mielin pitkän reissun tehneen siskonsa ja vaatikin saada heti tietää kaikki matkan yksityiskohdat. Vähät siitä, vaikka olikin jo ilta ja aamulla olisi aikainen herätys.

Siskokset istuivat pöydän äärelle ja Søren alkoi kertoa kaikki, mitä hänelle tapahtui. Aavikon kuumat kelit, torakoita teltassa, mukavat leiriasukkaat, erilaiset kulttuurit, kadonneet matkalaukut ja tavarat, Sadekylän nyrpeät asukkaat, sekä tietysti sen, että Søren oli tehnyt monet Ulrikat reissunsa aikana. Sunea nauratti ja suretti sisarensa puolesta kuultuaan Shimeistä.

Kello oli jo puolen yön, kun Sune näytti siskolleen vierashuoneen, mihin tämä sai purkaa tavaransa.

”Voit viipyä niin kauan kuin haluat. Tai jäädä jopa asumaan”, sisko oli sanonut ennen kuin oli toivottanut hyvät yöt ja mennyt omaan sänkyyn.

Søren makaili sängyllään ja mietti kulunutta vuotta. Ja Shimeitä. Hän halusi vihata miestä, mutta syystä tai toisesta hän silti rakasti sitä petturia. Søren saattoi vain toivoa, että rakkaus kuihtuisi ajan kanssa ja tilalle jäisi vain muisto heidän yhteisestä ajasta, jota hän voisi muistella kiikkustuolissa.

***

***

Sune oli nopeasti tottunut siihen, että hänen siskonsa asui saman katon alla. Pitkän yksin elämisen jälkeen oli ihan mukavaa saada seuraa ja tehtyä paremmin ruokaa, kun ei tarvinnut yksin syödä. Sune oli ollut siskoksista ainoa, jolla ei todellakaan ollut valmistumisen jälkeen muuta elämää kuin työ. Tove oli Rikion kanssa yhdessä, Ulrikan sosiaalinen elämä oli vilkkaampaa kuin opiskellessa ja Søren nyt oli reissannut ympäriinsä.

Nyt reissut oli kuitenkin tehty ja vailla omaa asuntoa Søren oli päättänyt siskonsa suostumuksella jäädä tämän luokse asumaan. Vanhempienkaan luokse ei tehnyt mieli mennä, sillä nämä eivät olleet ottaneet kovin hyvin uutista reppureissusta vastaan. Søren ei ollut edes ilmoittanut heille palanneensa takaisin Kuukylään.

Søren ei ollut kuitenkaan löytänyt itselleen mieleistä työtä ja kuluttikin päivänsä yleensä juttelemalla naapureiden kanssa. Vaikka kerrostalo olikin ulkoapäin näyttänyt semmoiselta, missä asui Sunen kaltaisia liike-elämän asiantuntijoita, yrittäjiä ja johtajia, olikin totuus ollut ihan toinen. Søren tuli luistavasti juttuun muiden asukkaiden kanssa, läheisin heistä oli rastapäinen nainen, joka kertoi ammatiltaan olevansa tiskijukka.

***

Søren kyllä huomasi viettäneenä pitkän ajan reissussa ja sen, ettei koskaan ole asunut kerrostaloissa. Naapurista kantautuvat äänet ärsyttivät, varsinkin kun volyymi nousi niin kovalle, että taulut alkoivat helistä seinällä.

Koska töitä ei ollut löytynyt vielä, huolehti Søren enemmän ruuanlaitosta ja asunnon siisteydestä. Sune tosin joskus valmisti aamiaisen, mutta muut ruuat olivat Sørenin vastuulla. Se oli nyt vähintä, mitä hän saattoi tehdä hyvitykseksi siitä, että asui ilmaiseksi siskonsa luona.

Sune arvosti kovasti valmista ruokaa töistä tulessaan. Lähes aina hänellä oli kurnivanälkä ja ennen Sørenin paluuta hän oli monesti tyytynyt valmisruokiin. Nyt oli tarjolla parempaa ja terveellistä murkinaa ja Sune huomasikin jaksavansa paljon paremmin.

Arki tosin alkoi heilahdella rajusti uomiltaan, kun Søren sai alkaa juosta vessassa oksentamassa. Sune huolestui siskonsa äkillisestä pahoinvoinnista, mutta Søren itse tajusi hyvin nopeasti, miksi ruoka ei pysynyt enää sisällä. Ja testi vain vahvisti naisen epäilyksen siitä, että hän oli raskaana.

***

***

Kun raskaus eteni, alkoi Søren miettiä tulevaisuuttaan enemmän. Hän oli päätynyt pitämään lapsen, vaikka se tarkoittaisikin Sunen luota pois muuttamista. Kaksi vielä mahtui asumaan siinä asunnossa, mutta ei kolmea. Lapsen pitäminen tarkoitti muutakin vastuuta, mikä hirvitti tulevaa äitiä.

Sune oli tietysti onnellinen siskonsa puolesta ja tuki häntä niin paljon kuin mahdollista. Toki Sørenin pitäisi muuttaa pois saadakseen tilaa lapsellekin, mutta Sune oli valmis auttamaan kaikella muulla tavoin, kuin vain oli mahdollista.

Toki hän oli yllättynyt Sørenin päätöksestä pitää lapsi, koska sisko ei koskaan vaikuttanut äiti-ihmiseltä. Mutta Sørenin sydän löi yhä Shimeille, kaikesta huolimatta, joten ehkä miehen lapsi helpottaisi tuskaa. Sune tosin pelkäsi asian menevän päinvastoin, milloin Søren ei sietäisi edes nähdä lastaan. Ilman apua hän ei kuitenkaan pystyisi tulevaa vauvaa kasvattamaan.

Ja siksi Sune oli kutsunut heidän vanhempansa kylään seuraavana päivänä, jotta Søren voisi pyytää voivansa muuttaa takaisin lapsuuden kotiin. Harulla ja Noelilla oli kuitenkin kokemusta lapsista ja osaisivat neuvoa tytärtään vaippojen vaihdossa ja niin edelleen. Lapsella olisi myös tilaa kasvaa, eikä Sørenin tarvitsisi miettiä sitä, miten maksaisi seuraavat laskut ja vaipat, kun vanhemmilla sitä rahaa nyt oli.

Søren ei ollut aluksi pitänyt ajatuksesta, vaikka ymmärsikin siskonsa pointin. Vanhemmat osasivat aina suunnitella lapsilleen kaikkea ja pettyivät, jos asiat eivät nyt menneet heidän tahtonsa mukaan. Ehkä asiat olisivat kuitenkin tasoittuneet vanhempien vanhettua, tai niin ainakin Sune siskolleen vakuutteli.

***

***

Seuraavana päivänä Noel ja Haru tulivat jo heti aamusta käymään. Sune oli heitä pihalla vastassa ja Noel kaappasikin tyttönsä halaukseen. Kukaan nelosista ei pitänyt aktiivisesti yhteyttä ja yleensä vanhemmat olivat saaneet kuulla näiden suunnitelmista Svean kautta.

Sisällä heitä odotti kuitenkin yllätys: Søren maha pystyssä. Kiusallinen hiljaisuus laskeutui asuntoon, eikä Sunen kysymystä kahvikupposista tavoittanut kenenkään korvia.

Haru järkyttyi niin pahasti, että hänen oli mentävä sivummalle selvittelemään päätään. Sune meni pian äitinsä perään valottamaan hieman tilannetta tälle. Noel kuitenkin antoi pienen ja kiusallisen halauksen tytölleen ja Søren alkoi jo etsiä oikeita sanoja, miten selittäisi tilanteen isälleen.

Vähemmästäkin arvasi, että Noel oli pettynyt. Toki hän toivoi lapsenlapsia, mutta Sørenin tilanne ei ollut kovinkaan kehuttava. Tietysti jotain tämmöistä piti sattua, olivathan vanhemmat arvanneet, ettei Søren selvisi reissustaan ilman minkäänlaisia seuraamuksia.

Ei Noel voinut kuitenkaan olla pitkävihainen, vahinkoja sattui, olihan hän itsekin vahinkolapsi ja silti tyytyväinen elämäänsä. Alkujärkytys vaan oli mennyt järjen ja sydämen edelle. Kun pahimmat höyryt oli päästelty, oli vanha mies samaa mieltä siitä, että Sørenin kannattaisi ehdottomasti muuttaa takaisin kotiin.

Harukin oli viimein selvinnyt omasta järkytyksestään ja kyseli hieman lisätietoja tapahtuneesta Søreniltä. Ja kyllä Harukin yhtyi mieheensä siinä asiassa, että Søren pakkaisi laukkunsa vaikka saman tien ja lähtisi heidän kanssaan yhtä matkaa kotiin.

Søren oli niin helpottunut vanhempiensa sanoista, että kaappasi äitinsä tiukkaan halaukseen. Hän oli pelännyt pitkiä saarnoja ja selänkääntämistä, mutta asiat näyttivät kääntyvän parhain päin. Toki hänellä oli omat pelkonsa kotiin palaamisesta, mutta jos ongelmia tulee, niin ne selvitetään sitten.

***

***

Søren oppi nopeasti rutiineihin vanhempiensa luona. Samathan ne olivat sitten hänen lapsuutensa, ainoana poikkeuksena oli, ettei Frejaa ja Sosukea enää ollut. Ruokaa oli aina tarjolla, harvemmin sitä tarvitsi itse valmistaa, kiitos perheen hovimestarin.

Haru ja Noel suunnittelivat pientä sisäremonttia, vielä kun se oli mahdollista Sørenin ollessa raskaana. Pienen vauvan kanssa olisi vaikeampi elää työmiesten rampatessa portaita ja työkoneiden käydessä päivät pitkät.

Tosin Sørenin unirytmi oli ihan sekaisin, eikä nopeasti aloitettu remontti todellakaan tehnyt lepäämisestä yhtään helpompaa. Onneksi oli aitta, mihin saattoi hädän hetkellä mennä uinumaan.

***

***

Onneksi tehtävää oli vähemmän, mitä alun perin oli ajateltu ja remontti valmistui hieman etuajassa. Olohuone oli siirretty alas entiseen makuuhuoneeseen ja yläkertaan puolestaan saatiin toinen hieman isompi makuuhuone, mikä toistaiseksi oli tyhjillään.

Søren auttoi puutarhan hoidossa silloin kun jaksoi ja kyllä hän muutenkin tykkäsi nauttia lämpimästä kesäpäivästä puutarhapenkillä. Tosin nähtyään maailman kauneimpia puistoja ja puutarhoja, ei kotipiha enää niin kukoistavalta näyttänytkään. Søren alkoikin jo päässään miettiä, mitä muutoksia heidän vuosien vanhaan puutarhaan voisi tehdä.

Myös Ulrika tuli käymään tapaamassa siskoaan kunnolla sitten tämän reppureissun. Tytöt kyllä soittelivat ja viestittelivät ahkerasti toisilleen, mutta kasvotusten tapaaminen oli jäänyt hämmästyttävän vähälle johtuen enemmänkin Ulrikan työkiireistä sekä vauhdikkaasta sosiaalisesta elämästään.. Noel ja Harukin olivat iloisia yhden tyttäriensä vierailusta, vaikka se lyhyeksi jäikin.

***

Søren ei ollut löytänyt töitä, joskaan hän ei ollut kovin ahkerasti niitä enää etsinytkään. Kyllähän vanhemmat häntä muistuttelivat ja hoputtivat, mutta ei hän jaksanut siitä mitään paineita ottaa. Sitä paitsi hänhän ei pystyisi edes aloittamaan heti töissä, vaan raskauden loputtua pitäisi jäädä lasta hoitamaan joksikin aikaa.

Toki Haru ja Noel vakuuttelivat voivansa hoitaa tulevaa lapsenlastaa päivisin, jotta Søren voisi käydä töissä, mutta porkkanapää halusi itse hoitaa lapsensa, kerta oli päättänyt tämän pitääkin. Sitä paitsi mikäs kiire oli työllistyä, kun rahoja oli perheelle kertynyt sukupolvelta toiselle ihan sievoinen summa.

***

Lopulta tuli odotettu hetki ja siinä tuskissaan Søren päätti lapsen jäävän hänen ainoakseen. Hän ei toista kertaa halua rantapalloa mahaansa, saati kokea sitä tuskaa, minkä synnytys aiheutti.

***

***

***

***

Näin tämä lähenee loppuaan, vielä kuusi osaa jäljellä.