Noniin, uutta osaa pukkaa. Piti eilen julkaista, mutta unohin. Oli muutenkin vähän sellanen päivä, että ravasin paikasta toiseen. Mutta ei se nyt niin päivälleen ole tarkka :D Niin ja kiitokset jälleen kovasti edellisen osan kommentteihin. :)

***

***

***

***

Beatan toinen raskaus eteni hyvää vauhtia, mutta silti pieni huoli varjosti naisen mieltä. Yhä useammin ja useammin hän huomasi heräävänsä yksin sängystä ja löytävänsä miehensä maalaamasta. Alton ei juuri muuta enää tehnytkään, kuin maalannut. Ja vaikka Beata tukikin miehensä haavetta, olisi hän silti halunnut viettää myös perheen yhteisiä hetkiä.

Alton vaati joskus niin täydellisen hiljaisuutta voidakseen keskittyä kunnolla maalaamiseen. Beatalle hiljaisuuden antaminen miehelleen oli välillä vaikeaa, sillä Emmelie olisi mielellään ollut leikkimässä palikoilla ja tonkimassa lelulaatikkoaan. Pitääkseen tytön tyytyväisenä oli Beatan istuttava alas ja luettava tytölle satuja, mutta Emmelien keskittyminen ei koskaan kestänyt sadun loppuun asti.

Tyttö oli vikkelä ja onnistui usein livahtamaan olohuoneeseen leikkimään leluillaan samalla kun Beata yritti päästä ylös lattialta mahansa kanssa. Alton ei tuntunut enää edes huomaavan pienen häirikön saapumista, sillä mies oli niin keskittynyt uuden teoksensa maalaamiseen.

***

***

Beatan oli pakko palkata kotiin hovimestari, joka huolehtisi niin taloudesta kuin lapsestakin samalla, kun Beata itse olisi ravintolassaan. Hän oli viimein löytänyt uusia hyviä työntekijöitä ja pystyi jättämään ravintolan pyörittämisen uudelle ravintolapäällikölleen.

Ruuhka-ajat olivat hirveimpiä, sillä ne eivät sallineet yhtään lepohetkeä raskaana olevalle Beatalle. Naisen selkä huusi armoa ja ensimmäistä kertaa elämässään blondi katseli kelloa siinä toivossa, että voisi jo sulkea ravintolan, ajaa kotiin ja kellahtaa hetkeksi sohvalle, kunnes Emmelie vaatisi jälleen huomiota.

Ruuhka toi mukanaan myös sen, että asiakkaiden vastaanottamisen lisäksi Beatan oli pakko toimia välillä tarjoilijana, mihin hänellä ei ollut minkäänlaista kokemusta. Ja kokemattomuutensa vuoksi blondi stressasi jatkuvasti menettävänsä asiakkaansa.

***

***

Päivät, joita ei tarvinnut viettää ravintolassa, menikin sitten suurimmaksi osaksi puutarhan kunnossa pitämisessä. Vaikka hovimestari saikin tehtyä hyvää työtä, halusi Beata hieman helpottaa miehen työmäärää ja lisäksi kasvien parissa työskentely antoi Beatalle mahdollisuuden tyhjentää ajatuksiaan.

Sisällä Alton vain maalasi yötä päivää, kävi ainoastaan tarpeen tullen syömässä, nukkumassa ja vessassa. Parin kommunikointikin rajoittui niihin kertoihin, kun he sattuivat yhtä aikaan istumaan ruokapöydän ääreen.

Emmelie rakenteli isänsä selän takana palikoilla torneja ja joskus siitä aiheutuva melu antoi Altonille inspiraation ja toisinaan se enemmänkin häiritsi miestä.

Beata katseli välillä Emmelien leikkejä ja Altonin maalaamista kuvitellen samalla viettävänsä perheen yhteistä aikaa. Vaikkei kukaan juuri puhunut toisilleen, sillä Altonilta ei saanut koskaan järkevää vastausta, kun mies oli innoissaan maalaamisesta.

Opettaessaan Emmelietä kävelemään kunnolla Beata tunsi sydämensä puristavan surusta, kun Alton ei vaivautunut katsomaan tyttärensä ensiaskeleita. Eihän mies ollut paikalla edes silloin, kun Emmelie oli sanonut ensimmäisen sanan. Itse asiassa tyttö näki vain äitinsä ja isä oli joku vieras henkilö.

***

***

Kun synnytys lopulta alkoi, Beata oli jälleen kerran ollut ulkona. Onneksi hovimestari oli ollut vielä paikalla ja vaivoin hän oli saanut Altonin tajuamaan, että nyt olisi kiirehdittävä sairaalaan, ellei hän halunnut Beatan synnyttävän kotona.

***

Perheen toinenkin lapsi sattui olemaan tyttö ja sillä kertaa Beata oli nähnyt pienen pettymyksen Altonin silmissä. Mies selvästi oli toivonut poikaa, jonka kanssa tehdä miesten juttuja. Beatalle itselleen oli aivan sama, kumpaa sukupuolta lapsi oli. Naista ainoastaan huoletti, että Esteriksi nimetty tyttö jakaisi isosiskonsa kohtalon kaukaisesta isästä.

***

***

Beatalla ei ollut aikaa tavata ystäviään pitkiin aikoihin ja ainoat, joille hän pystyi enää kertomaan murheitaan, olivat koirat. Ne kuuntelivat, muttei niiltä saanut neuvoja. Eikä Beata pystynyt vain soittamaan siskoilleen tai Beulahille, ja valittavan elämäänsä heille, kun ei mitään yhteyttä ole tullut pidettyä vähään aikaan.

Yksi työmäärä vähemmän, kun Emmelie aloitti koulun. Tyttö osasi jo viihdyttää itseään yksin ja huolehtia koirista sen verran, etteivät nämä aiheuttaneet liikaa sotkua talossa. Tytön lempipuuha oli yhä palikoiden kasaaminen, mutta hänen taidot olivat sen verran kehittyneet, ettei hän enää mitään yksinkertaisia torneja rakentanut, vaan kokosi jo näyttäviä rakennuksia.

Ensimmäisinä koulupäivinä Beata oli saattamassa esikoistaan koulubussiin, kun tyttöä jännitti niin, että kädet ihan tärisivät. Beata itse tunsi olonsa jollain tapaa haikeaksi, kun hän katseli Emmelien menevän koulubussiin. Aika tuntui kuluvan aivan liian nopeasti.

Toisaalta taas Beata oli ihan tyytyväinen, että Emmelie oli aloittanut koulun. Nyt ei tarvinnut huolehtia kuin Esteristä, joka nukkui suurimman osan päivästään. Beatalle jäi aikaa jopa lueskella keittokirjoja siinä toivossa, että hänen ruuanlaitto taitonsa paranisivat.

Beatan työ puutarhassa väheni myös, kun Emmelie ilmoitti kiinnostuksensa luontoa kohtaan. Niin puolet Beatan pihatöistä siirtyi tytön vastuulle, mitä hovimestari ei ollut jo ehtinyt tehdä. Emmelie kitki rikkaruohoja ihan mielellään ja hovimestari olikin hämmästellyt tätä Beatalle. Harvat tuon ikäiset tekivät puutarha töitä noin mielellään.

Mullan tonkimisen lisäksi Emmelie kiinnostui myös ötököiden keräämisestä, mikä aiheutti Beatalle kylmiä väreitä. Nainen ei ollut kovinkaan innoissaan kuullessaan esikoisensa tuovan sisälle taloon hyönteiskokoelmansa, aivan sama, olivatko ne elossa vai kuolleita.

***

***

Puutarha töiden lisäksi Emmelien vastuulle jäi myös koirien ruokakuppien puhdistaminen ja niiden täyttäminen. Sen työn tyttö teki nenäänsä nyrpistäen, sillä koirien ruuat haisivat hänen mielestään aivan liian pahalle.

Kun kaikki kotityöt oli tehty, lukittui tyttö yleensä huoneeseensa ja leikki vanhalla nukkekodilla. Äiti oli vielä töissä ja hovimestari huolehti Esteristä, joten Emmeliellä ei ollut ketään leikkikaveria. Ester kun oli vielä aivan liian pieni ja Alton se vain maalasi.

Heti kun Beata palasi ravintolasta ja ilmoitti sitruunoiden olevan tarpeeksi kypsiä, syöksyi Emmelie salamana ulos voidakseen poimia hedelmät puusta. Beata siisti joitakin pensaita ja tiedusteli samalla tyttärensä kuulumisia. Emmelie kertoi mielellään päivästään äidilleen samalla, kun poimia kypsät sitruunat koriin.

***

***

Beata saattoi huokaista hieman helpotuksesta, kun Ester kasvoi kovaa vauhtia ja osasi jo hieman viihdyttää itseään. Tyttö osoitti jo varhaisella iällään taiteellista lahjakkuutta piirtelemällä paljon. Ester piirsi niin paljon, että Beata sai olla ostamassa paperia ja uusia väriliituja melko usein.

Ja vaikka Ester osasi viihdyttää itseään ja melko hiljaa vieläpä, oli tytölle pakko opettaa perus taitoja. Onneksi Alton oli niin syvällä inspiraatioissaan, ettei huomannut mitään, vaikka Beata opetti Esteriä puhumaan samassa huoneessa.

Emmeliekin liittyi perheensä seuraan tekemään läksyjä, vaikkei aivan äitinsä viereen, jotta Ester pystyisi keskittymään kunnolla. Silti esikoisesta oli mukavampaa pakertaa kotitehtävien kimpussa, kun vanhemmat ja pikkusisko olivat samassa huoneessa.

Kotitehtävien jälkeen siskokset pitivät toisilleen seuraa puuhapöydän ääressä ja Beata muistutti ennen alakertaan siirtymistä, että melutaso olisi pidettävä alhaisena. Vaikkei Alton vielä ollutkaan tiedostanut ympäristöään, saattaisi tyttöjen kiljahdukset kuitenkin häiritä miestä. Eikä Emmelie halunnut suututtaa isäänsä, vaikkei ollutkaan tämän kanssa yhtään läheinen.

***

***

Kun Esterkin aloitti koulun, oli tytöillä enemmän seuraa toisilleen, sekä äidille vähemmän työtä. Tosin Beata ei innostunut yhtään ajatuksesta, kun kuuli Esterinkin keräilevän hyönteisiä siskonsa kanssa. Molemmat tytöt olivat innostuneita luonnon tutkimisesta ja olivat yhdessä päättäneet koota kunnon hyönteiskokoelman.

Tosin hyönteisten parissa oleskelu aiheutti välillä myös vaaratilanteita. Emmelie sattui löytämään ampiaispesän ja pudotettuaan sen vahingossa oksalta sai tyttö juosta henkensä edestä ympäri pihaa pakoon vihaisia ampiaisia. Esteristä ne eivät olleet jostain syystä kiinnostuneita ja tyttö saikin rauhassa jatkaa hyönteiskokoelmansa laajentamista.

Kasvihuone oli molempien lempipaikka, vaikka Emmelietä hieman harmitti, että myös Ester sai osallistua sen kunnossa pitämisessä. Siihen asti se oli ollut vain esikoisen tehtävä ja hän oli nauttinut siitä vastuusta.

***

***

Viimein koitti yksi kauan odotettu päivä. Tytöt olivat menneet kouluun ja Beatan ei tarvinnut sinä päivänä mennä ravintolaan. Nainen sai rauhassa valmistautua miehensä suureen päivään, kun Alton saisi viimein oman näyttelyn taidegalleriaan.

Mies oli aivan hermostunut ja Beata oli jo ehdottanut itse ajavansa paikalle, mutta sai kieltävän vastauksen. Altonia hermostutti kriitikoiden ja muidenkin kävijöiden mielipiteet sekä se, olisiko paikalla loppujenlopuksi ketään.

Beata muistutti päivän olevan tavallinen arkipäivä, joten varmasti aluksi paikalla olisi vain vähän kävijöitä. Kun he saapuivat galleriaan, Alton joutui hengittämään parikertaa syvään, ennen kuin astui ulos autosta Beata kannoillaan. Nainen oli kyllä hieman hämillään näyttelyn ajasta, sillä hän oli ajatellut sen olevan enemmänkin illalla vietettävä hetki. Mutta ehkä Alton ei ollut saanut tarpeeksi nimeä itselleen, jonka takia näyttely aloitettiin jo päivästä.

Beata ei voinut tuntea muuta kuin ylpeyttä ihastellessaan miehensä valmiita maalauksia. Monta vuotta oli mennyt, mutta oli Alton saanut tehtyä monta maalaustakin. Ja suurin osa oli vieläpä päässyt mukaan näyttelyyn.

Paikalle alkoi saapua pikku hiljaa väkeä, jopa enemmän mitä Alton oli ajatellut siihen aikaan päivästä saapuvan. Myös taiteesta tietämätön Beatan joutui kiusalliseen tilanteeseen, kun yksi kävijöistä alkoi keskustella hänen kanssaan Altonin maalauksista. Eikä tilannetta helpottanut se, että miehen takana seisova Alton katseli huvittuneena vaimonsa vaikeaa tilannetta.

Kun Beata pääsi pois ikävästä tilanteestaan, antoi hän miehelleen onnittelu halauksen. Näyttely oli selvästi mennyt paremmin kuin kumpikaan oli odottanut ja tähän mennessä Altonin maalauksia oli vain kehuttu. Illalla tulisi tosin kaikkein tärkeimmät henkilöt, joidenka arvioita jännitettiin kaikkein eniten, mutta Beata oli luottavaisin mielin. Alton oli taitava ja näyttely sujuisi hyvin loppuun asti.

***

***

***

***

Kommentteja?