Helmikuun ensimmäinen osa. Kiitokset vielä edelliseen osaan tulleista kommenteista. Emmelien ja Esterinkin extra on jo aikaa sitten ilmestynyt, en tainnut muistaa mainita. 

***

***

***

***

Kevät oli lämmin ja pojat viihtyivät parhaiten ulkona keinuen ja kiipeilen. Ciel oli huomannut, että pojat menivät aina kolmestaan kaikkialle, harvoin heidät näki erossa toisistaan. Toisaalta mies oli iloinen lastensa hyvistä väleistä, mutta toisaalta taas hän pelkäsi heidän tulevan liian riippuvaisiksi toisistaan.

Lämpimästä kevätpäivästä huolimatta Cielillä oli paljon tehtävää, vaikka hän olikin saanut pojat osallistumaan joihinkin kotitöihin. Enää blondilla ei ollut niin tiukka aikataulu, vaikkei ylimääräiselle istuskelullekaan ollut hirveästi aikaa.

Ciel ei myöskään jaksanut enää puuttua poikien pikku kinasteluihin, ainoastaan jos jotain isompaa riitaa oli syttymässä, niin silloin hän astui väliin. Muuten pojat saivat keskenään selvittää asiansa, kuten nytkin hänen takanaan he väittelivät, kuinka paljon kaloja piti ruokkia.

Ruuanlaitto taidotkin olivat parantuneet Cielillä koko ajan. Pakkohan siinä oli oppia uusia ruokia, etteivät pojat kyllästyisivät ainaisiin juustomakaroneihin. Lämpimän kevätpäivän kunniaksi Ciel valmistikin hampurilaispihvejä, jotka hän grillaisi ulkona. Samalla he avaisivat perheen grillikaudenkin.

Etoile oli erityisesti kiinnostunut isänsä ruuanvalmistamisesta ja poika seuraili tiiviisti Cielin vieressä. Kaksi muuta oli parin metrin päässä heittelemässä palloa, eikä isä voinut olla huolehtimatta ikkunoiden perään.

Ruoka maittoi kaikille ja Cielistä oli mukava kuunnella puheensorinaa pöydän äärellä. Välillä se tietysti ärsytti, varsinkin kun kaikki kolme yrittivät samoihin aikoihin kertoa omia juttujaan isälleen. Mutta suurimmaksi osaksi Ciel löysi poikiensa höpinät lohduttaviksi ja kotoisiksi.

Kun pojat olivat tulleet sen verran isoiksi, että ymmärtäisivät asioiden laidan, oli Ciel selittänyt, miksei heidän äiti asunut saman katon alla. Blondi oli salaa iloinen, että Roxanne oli päättänyt lähteä silloin, kun pojilla ei ollut vielä kunnon muistikuvaa hänestä. Siten he eivät osanneet ikävöidä häntä niin kovaa.

***

***

Toki äidin puute harmitti poikia, mutta harvoin ja he olivat oppineet elämään sen asian kanssa. Olihan se aluksi ollut surullista, kun koulussa oli tehty äitienpäiväkortteja, mutta sitten kolmoset olivat päättäneet tehdä mummolleen kortit, jotka he veisivät tämän haudalle. Opettaja tosin oli aluksi hämmentynyt ajatuksesta.

Kotiapulaisen työt eivät aina meinanneet edistyä, kun kissat vaativat jatkuvasti huomiota. Ciel oli jo alkanut harkita niistä luopumista, mutta kolmoset tulisivat vain surullisiksi siitä.

***

Ciel oli saanut pojat auttamaan hieman puutarhassa, kun jokainen oli saanut luvan istuttaa oman tomaattipensaan. Emil ja Etoile tosin eivät hirveästi innostuneet rikkaruohojen kitkemisestä, mutta Cillian oli tullut siinä selvästi isänsä sukuun. Luonto kiehtoi poikaa ja Ciel päätti jättää kasvimaan enimmäkseen Cillianin vastuulle.

***

***

Ciel oli joutunut etsimään pojilleen lastenvahdin, koska muuten he olisivat joutuneet olemaan pari tuntia päivisin yksin. Eikä se tullut kuulonkaan. Tarpeeksi halukkaan hoitajan löytäminen oli vaikeaa, sillä kouluikäisten kolmosten vahtiminen pelotti useimpia. Eikä pojat nyt niin pahoja loppujenlopuksi olleet, he keppostelivat yllättävän vähän, vaikka Ciel niin itse sanoikin. 

***

Aika kului ja eräänä päivänä Ciel oli taivaissa hänen tultua töistä kotiin. Hän oli viimein edennyt erostaan ja käynyt välillä ulkona, kunnes hän oli viimein tavannut naisen, jonka kanssa voisi vakavampikin suhde onnistua. Ja nyt kyseinen nainen oli ensimmäistä kertaa tulossa illalliselle Marsenien kotiin. Ciel oli jännittynyt.

Nainen, Helen nimeltään, oli nuorempi kuin Ciel. He olivat itse asiassa tavanneet kerran miehen ollessa poikien kanssa puistossa, mutta eivät olleet silloin edes esittäytyneet toisilleen. Toisen kerran he tapasivat baarissa, kun blondi oli ollut Axelin kanssa hieman virkistäytymässä Berthan vahtiessa kolmosia. Siitä se oli sitten hiljalleen lähtenyt etenemään.

Useimmat naiset yleensä säikähtivät Cieliä, kun tämä kertoi olevansa kolmosten yksinhuoltaja. Helen kuitenkin oli nähnyt pojat ja sopeutuneen ajatukseen olevansa mahdollisesti heille joskus jonkinlainen äidinmalli, jos hänen suhde Cielin kanssa menisi niin pitkälle.

Bruneten seura oli virkistävää Cielille itselleen. Nainen oli monta vuotta nuorempi ja energinen, hän varmasti jaksaisi katsoa kolmostenkin perään. Vaikkakaan blondi ei uskaltanut ajatella heidän suhdetta vielä niin pitkälle. Hän halusi edetä rauhassa ja pitihän poikienkin vielä oppia tuntemaan Helen.

Ciel oli tehnyt kuuman kesäpäivän takia kevyeen illallisen, salaattia ja se näytti maistuvan Helenille. Pojat olivat syöneet hetkeä aikaisemmin ja olivat pihalla poissa tieltä häiritsemästä. Ciel halusi keskustella poikiensa kanssa vielä rauhassa Helenistä, ennen kuin esittelisi heidät toisilleen.

Isän treffien ajan pojat olivat pihalla leikkimässä. Emil ja Etoile olivat Cielin tavoin innostuneet urheilusta ja erityisesti pallopelit olivat poikien mieleen. Mutta ihan vain harrastusmielellä, kumpikaan ei halunnut ainakaan vielä tähdätä mihinkään kilpailutasolle.

Cillian puolestaan oli hedelmäpuiden kimpussa ja yritti epätoivoisesti saada siistittyä puita isoilla puutarhasaksilla. Poika huojui laatikon päällä ja hänen veljensä olivat lähettyvillä valmiina auttamaan, jos tarve vaatisi.

Ruuan jälkeen Ciel ja Helen siirtyivät olohuoneeseen katsomaan lyhytelokuvaa ja jutustelemaan. Molemmat olivat nauttineen illasta siihen asti, vaikkei elokuva nyt aivan molempien mieleen ollutkaan. Keskustelu oli kuitenkin antoisaa ja kumpikin oppivat toisistaan uusia asioita.

Yleensä niin rohkea puhuja Helen, meni hiljaiseksi ja ujoksi, kun hänen olisi ollut aika lähteä kotiin. Jopa Ciel meni hämmentyneeksi naisen ujostelun takia. Hiljaisesti mumisten Helen onnistui kuitenkin kertoa olevansa halukas tapaamaan pojat henkilökohtaisesti ja kuinka he voisivat vaikka syödä illallista joskus koko porukalla. Ciel piti ajatuksesta, mutta ensin hänen olisi puhuttava pojille.

Kaksikko sopi uuden tapaamisen seuraavalle viikolle molempien työkiireiden vuoksi. He molemmat olivat kuitenkin halukkaita tapaamaan toisensa ja ehkä heidän seuraavaan askeleeseen ei olisi enää niin pitkä aika.

***

***

Meni pari päivää, kunnes Ciel aamiaispöydässä kysyi pojilta, suostuisivatko nämä tapaamaan Helenin. Pojat olivat aluksi ihmeissään, kunnes Emil tajusi kyseessä olevan heidän isänsä naisystävä. Pojilla ei ollut mitään sitä vastaan, kunhan Helen ei alkaisi heitä määräilemään.

***

***

Illallinen koitti ja hieman hermostunut Helen saapui jälleen Marsenien luokse. Sillä kertaa pöydän ääreen kutsuttiin pojatkin ja pienen esittelyn jälkeen jokainen keskittyi aluksi ruokaansa. Cillian ei kuitenkaan kauan malttanut pysyä hiljaa ja alkoikin tentata brunetelta tämän ammattia, lempiruokaa, inhokki ruokaa, harrastuksia, mitä nyt kouluikäisen pojan päähän saattoi pälkähtää.

Helen vastaili kysymyksiin ja lopulta kaksi muutakin poikaa alkoi udella naiselta mitä nyt keksivätkään. Ciel aluksi pelkäsi Helenin hermostuvan poikien uteluista, mutta hänen helpotuksekseen nainen hymyili iloisesti ja vaikutti rentoutuneen alkujäykkyyden jäljiltä.

***

Kun Helen lähti kotiinsa nukkumaan, halusi Ciel kysyä poikiensa mielipidettä Helenistä. Jos heidän suhde syvenisi ja Helen muuttaisi jossain vaiheessa heidän luokse asumaan, olisihan se kaikkein parhaaksi, jos pojatkin pitäisivät isänsä naisystävästä.

Etoile avasi ensimmäisenä suunsa ja kertoi Helenin olevan näin ensitapaamisella ihan ok. Emil ja Cillian yhtyivät veljeensä ja Ciel oli suunnattoman helpottunut uutisesta. Jatkossa he illastaisivat kaikki viisi yhdessä, jotta pojat tutustuisivat vielä paremmin Heleniin.

***

***

Aluksi Cillian oli ollut epäileväinen Helenin suhteen. Hän oli tottunut, heidän perheeseen kuului vain he kolme ja isä. Joten naisen astuminen kuvioihin oli aiheuttanut muutamia vähäunisia öitä pojalle. Jopa Helenin tapaaminen oli jännittänyt häntä, vaikka loppujen lopuksi nainen näytti olevan ihan okei. Ehkä Cillian tottuisi ajatukseen, että Helen kuuluisi heidän perheeseen jossain vaiheessa.

Emil ja Etoile olivat myös omilla tavoillaan reagoineet uutiseen isänsä naisystävästä. Etoile oli ollut kolmosista kaikkein innokkain. Ja hän pitikin Helenistä eniten. Poika oli kaivannut kaikkein eniten äitiä, joten kivalta vaikuttava äitipuoli ei kuulostanut niin pahalta.

Emil puolestaan oli aika neutraalisti suhtautunut uutiseen. Olisihan se kiva, jos äitienpäivänä voisi tehdä kortin jollekin muullekin kuin kuolleelle mummolle, mutta jos Helenistä osoittautuisi kovin määräilevä persoona, niin asiat voisivat kääntyä aika ikäviksi.

***

***

Keskikesällä oli aika juhlia häitä. Tosin ei kuitenkaan Cielin ja Helenin, vaikka hekin kyllä osallistuivat juhlaan.

Bertha ja Axel olivat viimein päättäneet sanoa toisilleen ”tahdon”. Heidän suhteeseen oli kuulunut monta mutkaa, joidenka jälkeen he lopulta pääsivät astelemaan alttarille.

Seremonia alkoi alkuillasta ja päättyi jo pimeän laskeuduttua. Lähisuku oli vain kutsuttu paikalle juhlistamaan heidän suurta päivää.

Vieraiden joukkoon kuului Axelin sisko miehineen, Eeli ja Agnes, Berthan pari läheistä ystävää, sekä tietysti Ciel, joka oli tullut paikalle kolmosten ja Helenin kanssa.

Juhlat olivat melko rennot ja hääväellä oli hauskaa keskenään. Toki Bertha olisi toivonut vähän tilavampaa juhlapaikkaa, mutta oma kodikas keittiö ja olohuone olivat ihan hyvä kakkosvaihtoehto.

Eelillä ja Cielillä oli paljon puhuttavaa, sillä serkukset ehtivät nähdä toisiaan enää niin harvoin. Molemmilla kun oli oma perhe huolehdittavana. Eeli piti Cieliä omana pikkuveljenään, joten tietysti mustahiuksinen halusi tutustua Heleniin kunnolla. He kaikki kun olivat järkyttyneet Roxannen lähdöstä.

Hääjuhlat saivat hieman ikävän käänteen, kun Claudia päätti tulla kuokkimaan paikalle. Cielin häissä punapää oli joutunut tappeluun Axelin kanssa, tällä kertaa hän oli napit vastakkain Eelin kanssa.

Saatuaan Claudian pois paikalta Axel tutustui serkkunsa lapsiin, jotka olivat salakavalasti vaihtaneet jo arkivaatteisiinsa. Ciel katsoi poikia olohuoneesta hieman paheksuvasti, mutta koska kyseessä oli kuitenkin melko rennot hääjuhlat, ei hän viitsinyt alkaa torumaan heitä kaikkien edessä. Heidän pitäisi nauttia juhlasta ja hyvästä ruuasta.

***

***

***

***

Ciel löysi viimein uuden rakkauden ja serkkupoikiakin näkyi tässä osassa. Seuraavassa osassa nähdäänkin, miten Helenin ja Cielin suhde lähtee etenemään :)