***

***

***

***

Kimimurassa oli syksy, kun Shimei ja Søren sinne lopulta pääsivät. Ja ensimmäistä kertaa koko reissunsa aikana Søren pääsi majataloon nukkumaan. Majoitus oli halpa, eikä kylässä muutenkaan ollut leirintäaluetta, mihin majoittua.

Tosin eivät matkalaiset siitä pahastuneet. Mukavaahan se vain oli päästä pitkästä aikaa katon alle nukkumaan. Huoneissa oli omat vessakopit, joten vessarauhakin oli taattu, mistä Søren oli vain unelmoinut reissunsa aikana.

”Kuinka pitkällä meidän huoneet oikein ovat?”

”Käytävän perällä. Sinulla on vasemmalta viimeinen huone, minun huoneeni on tämä oikealta toiseksi viimeinen”, Shimei selitti kaksikon etsiessä omia huoneitaan.

Sørenistä oli mukavaa asettua pitkästä aikaa huoneeseen ja nukkua sängyssä, pestä kasvot kaikessa rauhassa ilman, että taakse syntyi jonoa. Rauha tuntui ylelliseltä.

***

Levättyään muutaman tunnin Shimei ja Søren lähtivät kiertelemään kylää. Ensin he päätyivät läheiseen puistoon, mistä pystyi ostamaan niin matkamuistoja, ruokaa sekä nauttimaan rauhasta. Kaikkialla oli niin kaunista Sørenin mielestä.

Matkan uuvuttaminen kaksikolle oli tullut nälkäkin ja päättivät mennä heti ensimmäisenä syömään. Søren oli kuitenkin sen verran väsynyt, ettei jaksanut alkaa maistella paikallista herkkua, vaan päätyi tilaamaan höyrytettyä riisiä. Shimei puolestaan tilasi nuudelit. Halpaa ja nopeaa ruokaa.

Ruoan jälkeen Shimei löysi puistosta itselleen tekemistä, kun Søren vielä mutusteli riisiä. Mies kertoi saavansa rauhaa haravoidessa ja Søren antoi tämän olla omissa oloissaan.

Jumalille piti käydä antamassa lahjoitus ja nopeasti näkyvä valoilmestys kertoi, ettei Sørenin tarvinnut lähteä juoksemaan ampiaisia pakoon. Ei porkkanapää olisi jaksanutkaan juosta väsyneenä ja maha täynnä.

Matkamuistoja piti käydä ostamassa ja hetken tutkailtuaan koruvalikoimaa Søren päätti ostaa pienen kaulakorun, joka oli paikallisten kädentyötä. Pitihän työtä tukea ja Søren muutenkin piti siitä. Se ei ollut liian juhlava, muttei tylsäkään, vaan juuri hänenlaisensa.

Illalla Søren ei meinannut jaksaa edes pestä hampaita, vaan takana oleva sänky houkutteli häntä niin paljon. Porkkanapää uskoi nukahtavansa helposti, varmaan heti kun laskisi päänsä tyynyn. Niin väsynyt hän oli matkasta.

***

***

Vaikka huoneissa olikin pienet vessakopit, piti suihkuun mennä alakertaan, missä oli miehille ja naisille omat pesutilat. Onneksi siellä oli kuitenkin rauhallista ja Søren sai kaikessa rauhassa pestä matkaliat pois itsestään.

Shimeille oli iskenyt migreeni ja niin mies oli jäänyt potemaan huoneeseensa Sørenin lähtiessä ulos katselemaan lisää paikkoja. Porkkanapää uskoi itse saavansa migreenin, jos hänen pitäisi pysytellä huoneessaan koko päivän.

Puisto oli kerta kaikkiaan upea ja rauhallinen, Søren oli onnellinen, että oli päättänyt tulla Kimimuraan Shimein kanssa. Paikallisetkin olivat ystävällisiä ja tervehtivät Søreniä joka kerta. Sadekylässä näin ei ollut, vaan turisteja oli katseltu pitkään ja hieman paheksuvastikin.

Søren sai yllättäen monta tuntia kulumaan vain sillä, että hän katseli kaikessa rauhassa maisemiaan, haisteli kukkien tuoksua ja nautti pienestä tuulesta, joka heilutteli hänen hiuksiaan. Kimimurasta olisi varmasti kaikkein vaikeinta lähteä pois.

***

***

”Jaaa… Valmis! Toivottavasti olette tyytyväinen”.

”Ihana, totta kai olen tyytyväinen. Kiitos”. Sørenin hiukset olivat alkaneet pikku hiljaa päästä valloilleen ja löydettyään sopivan kampaamon oli nainen käynyt siistimässä pehkoaan. Hintakaan ei ollut paha, vaikka aluksi hänellä meinasikin mennä kampaajan kanssa sukset ristiin.

”No, mitä pidät?” Søren kysyi astellessaan Shimein luokse. Mies katsoi matkakumppaniaan ja nyökytteli tyytyväisenä. Søren oli ehtinyt käydä ottamassa tatuointejakin kasvoilleen, mutta eivät ne naisen ulkonäköä pahentaneet, ainakaan Shimein mielestä.

”Hyvältä niin kuin aina”, Shimei vielä sanoi ja antoi pienen pusun Sørenille.

”Seuraavaksi hierojalle ja sitten ravintolaan syömään”.

”Mikä hemmottelu päivä tänään on?” Søren kysyi naureskellen heidän lähtiessä ulos kampaamosta, mutta ei saanut kuitenkaan tarkentavaa vastausta.

***

Kimimurassa ei erikseen ollut hierojaa tai ravintolaa, mutta kylän hotellin palveluja sai ulkopuolisetkin käyttää. Korkeammalla hinnalla tosin, kuin hotellin asukkaat, mutta ainakin Søren ja Shimei pääsivät pitkästä aikaa hierojalle ja ravintolaan syömään yhdessä.

Søren päästeli mitä kummallisimpia ääniä ollessaan hierojan käsittelyssä. Hän oli niin onnellinen ja rentoutunut saadessaan ensimmäistä kertaa hierontaa koko matkansa aikana.

Ravintola oli ulkona, mutta onneksi ilma ei ollut niin kylmä, ettei siellä olisi tarjennut. Tai Søren kyllä pärjäsi hyvin, mutta Shimei oli joutunut vetämään takin niskaansa. Mies paleli selvästi Søreniä herkemmin.

Søren oli alkanut huomata Kirimurassa oleillessaan rakastuneensa täysin sydämin Shimeihin. Hän ei ollut koskaan edes voinut kuvitella tuntevansa jotakin toistaa kohtaan niin voimakkaita tunteita. Ainoa, mitä Søren toivoi, että Shimeikin tunsi samoin häntä kohtaan.

***

***

”Mikäs on tämän päivän suunnitelma?” Shimei kysyi hänen ja Sørenin lähtiessä jälleen kerran kävelemään ympäri kylää.

”Ensin mennään sinne kuntosalille ja sitten yökerhoon. Urheiluasuni katosi, joten jouduin vähän inspiroimaan, mitä laitan päälle sinne”.

”Toivottavasti jotain säädyllistä kuitenkin”, Shimei sanoi kaksikon astellessa ulos majatalosta ja Søren vai myhäili hänen takanaan tulkitsemattomalla tavalla.

Naisen varsinainen urheiluasu oli kadonnut jonnekin lentokentälle Sørenin tyhjentäessä matkalaukkua tarpeettomista vaatteista. Onneksi matkassa oli kuitenkin jotain, mitä porkkanapää pystyi käyttämään meditoinnissa, vaikka saikin muilta kuntosalin käyttäjiltä pitkiä katseita.

Søren tosin ei katseita huomannut, vaan oli hyvin keskittynyt meditointiharjoituksiinsa. Hänellä kerrankin oli siihen oivallinen paikka ja Søren aikoi ottaa siitä kaiken ilon irti.

Shimei oli mennyt kuntolaitteita testaamaan, mutta vilkuili aina välillä oviaukosta, vieläkö Søren meditoisi ja olisi muiden silmäiltävänä.

Saatuaan meditointiharjoituksensa loppuun Søren siirtyi ulos harjoittelemaan Tai Chitä. Sade tosin pääsi yllättämään porkkanapään, mutta hän oli jo ehtinyt tottua siihen, että Kimimurassa satoi vähintään joka toinen päivä.

Kuntosalilla oli myös käytössä yksi kuumalähde, joten totta kai Søren halusi päästä testaamaan sitä. Onneksi vedessä ei ollut kuin yksi vanha rouvashenkilö, joten Søren löysi helposti itselleen istuma paikan kiviltä.

Myös Shimei liittyi naisten seuraan ja hetken ajan he saivatkin loikoilla rauhassa, kunnes muitakin kuntosalin käyttäjiä alkoi virrata. Parrasta oli siis siirtyä pois alta ja lähteä käymään siellä yökerhossa.

***

Yökerho oli hyvin erilainen ulkoapäin, mihin Søren oli tottunut ja ensimmäisillä kerroilla nainen oli aina meinannut kävellä sen ohi. Paikka soluttautui hyvin kylän keskustaan, mutta sisältä sen huomasi olevan täysin paikallinen bilekeskus. Ainoa sellainen.

Vaikka paikka olikin pieni, niin oli siellä kuitenkin baaritiski, istumapaikkoja ja tanssilattia. Baarimikko tervehti jokaista tulijaa ystävällisesti, Sørenistä oli aina niin mukavaa tulla sinne. Olo oli joka kerta tervetullut. Jopa kotipuolessa baarimikot saattoivat tuijottaa asiakkaita tylsistyneinä, eikä juhlafiilis pysynyt silloin korkealla.

Täällä oli toisin ja Søren pystyi tanssimaan paikassa vaikka koko yön, jos vain pysyisi hereillä. Musiikki oli monipuolista ja meno mukavaa. Jopa Shimei tanssi, vaikka mies olikin paljastanut olevansa enemmän sivustaseuraaja.

Søren sai miehen jopa kanssaan tanssimaan hitaita. Silloin hän tunsi olevansa maailman onnellisin nainen.

***

***

Matkailijat kiersivät paikalliset monta kertaa uudestaan ja uudestaan. He pelasivat mahjongia monta kertaa ja Søren yleensä voitti. Kilpailuhenkinen kun oli, toisinkuin Shimei, jolle voittaminen ei nyt tärkeätä ollut.

Myös Sørenin tuli tehtyä useammat Ulrikat, eli pelehtimistä julkisilla paikoilla. Kerranhan sitä eletään ja Søren oli alkanut tajuta, mikä siskoa siinä niin viehätti. Se oli jännittävää, sai adrenaliinin kiertämään kiinni jäämisen pelon tunteina.

Teehuone oli kaksikon lempipaikka rentoutua, puistojen lisäksi tietenkin.

Søren oli jopa oppinut oikeaoppisen teetarjoilun, sekä jalat olivat tottuneet niiden päällä istumiseen.

Reissu oli pian ohi ja Søren oli utelias siitä, kuinka he Shimein kanssa tästä jatkaisivat. Muuttaisiko Søren lähemmäksi Shimeita vai toisinpäin, vai olisiko tämä kaikki tässä? Søreniä hirvitti ajatus siitä, ettei hän enää koskaan näkisi miestä, joka oli onnistunut viemään hänen sydämensä.

Miehen ilme ei kuitenkaan luvannut mitään hyvää ja Søren laski varalta teekuppinsa pöydälle. Hän ei halunnut alkaa korvata vahinkoja järkytyttyään jostain. Ja onneksi hän laski kupin, sillä Shimei pudotti kunnon pommin:

Hänellä oli kotona tyttöystävä.

Søren ei koskaan ollut niin vihainen. Hän tunsi itsensä petetyksi ja huusi ja haukkui miestä, eikä välittänyt mitään muiden teehuoneen asiakkaiden katseista. Shimei ei sanonut mitään, kuunteli itseensä kohdistuvia haukkuja surullinen katse silmissään.

Se riitti Sørenille. Hän ei mitään säälejä kaivannut, vaikka sydän olikin särjetty. Vihaisesti marssien hän lähti kävelemään takaisin majatalolle katsomatta kertaakaan taaksepäin. Hän ei itkenyt, maailma vain näytti niin sumuiselta sillä hetkellä.

Majatalolle päästyään Søren pakkasi laukkunsa niin nopeasti kuin pystyi, kirjautui ulos ja vieläkin kaikki näytti niin sumuiselta. Vastaanoton mies tarjosi paperia, mutta porkkanapää kieltäytyi, hän halusi vain pois.

Vielä taksissa istuessaan maailma näytti sumuiselta ja sydäntä särki. 

***

***

***

***

Tammikuukin on kohta jo ohi... Hui :D Näillä näkymin, tällä julkaisu tahdilla, niin toukokuussa olisi viimeinen osa. Sitten tämäkin tarina on saatu päätökseen.

Mutta kommentteja tästä osasta?