***

***

***

***

Sakura nautti kesään viimeisistä päivistä keinumalla pihalla yhdessä äitinsä kanssa. Sørenin työ ja Eiichi verottivat niin paljon naisen aikaa, ettei häneltä meinannut aina löytyä aikaa tyttärelleen. Ei, vaikka hän kuinka yritti järjestää aikaa ja luvata vaikka mitä.

Nytkin Søren oli luvannut viettää päivän Sakuran kanssa ja mennä yhdessä myöhemmin päivällä elokuviin. Tyttö ei voinut olla iloisempi, vaikka samaan aikaan hänen sisällään oli tunne, että kaikki menisi päin lehmän pyllyä lopulta.

Ja Sakuran aavistukset taisivat osua jälleen oikeaan, kun Eiichi huusi ovelta Søreniä tulemaan sisälle. Porkkanapää lupasi tulla pian takaisin, mutta Sakura alkoi jo varautua pahoihin pettymyksiin. Niin kuin lähes joka kerta, kun äiti lupasi hänelle jotakin.

Sørenin ”pian” muuttui nopeasti puoleksi tunniksi ja siitä tunniksi. Sakura jatkoi touhuamistaan pihalla, vaikka hänen tekikin mieli mennä huoneeseensa mököttämään. Vielä oli kuitenkin pienen pieni mahdollisuus, että Søren tulisi takaisin ulos ja kaksikko jatkaisi yhdessä touhuamistaan.

Sisällä tilanne näytti kuitenkin pahemmalta. Eiichi ja Søren huusivat toisilleen. Mies oli jälleen kerran lupautunut menemään ties mihin illanistujaisiin ja luvannut tuova vieläpä Sørenin mukanaan, kysymättä naiselta itseltään mitään. Brunette oli vain ilmoittanut, että Sørenin kannattaisi vaihtaa vaatteet ja kutsua joku naisen siskoista vahtimaan Sakuraa.

Mikä Søreniä eniten ärsytti, oli se, että Eiichi aina oletti naisen seuraavaan häntä kaikkialle panematta vastaan mihinkään. Kuin uskollinen seurakoira, kultainennoutaja. Søren tietysti yritti selittää, miten hän oli jo luvannut Sakuralle yhteistä elokuva hetkeä, mutta Eiichi käski kylmän viileästi vain peru se. Heidän täytyi osallistua juuri näihin juhliin.

Sakura tietysti murtui uutisesta, vaikka olikin yrittänyt valmistella itseään pettymyksiin. Hän alkoi menettää uskonsa äitinsä lupauksiin, jotka kuitenkin aina peruuntui Eiichin takia. Voi miten Sakura vihasikaan sitä miestä.

Søren yritti lohduttaa tytärtään, mutta mitkään sanat eivät tehneet Sakuran oloa paremmaksi. Paitsi tietysti ne maagiset sanat, joissa Søren ilmoittaisi heittävänsä miehen pihalle. Mutta näköjään siihen tarvittaisiin paljon enemmän, kuin Sakuran kyyneleet ja pettymykset.

Enää hän ei ollut äitinsä listan ykkösenä, vaikka kuinka Søren yritti vakuutella toisin. Jos olisi, niin varmasti Søren laittaisi enemmän avopuolisolleen vastaan. Mutta jälleen kerran äiti antoi periksi Eiichille, lupasi lähteä tämän edustusvaimoksi ja jättää pettynyt tyttö sisarensa hoiviin.

”Shhh, Sakura, rauhoitu. Me voidaan lähteä huomenna sinne elokuviin. Lupaan sen”, mutta Sakura ei rauhoittunut. Äidin lupaus oli vain yksi muiden joukossa, mikä ei koskaan tulisi toteutumaan.

Ikuisuutta Søren ei voinut lastaan lohduttaa ja naisen oli jätettävä Sakura yksin itkemään tyynyä vasten hänen lähtiessä valmistautumaan. Eiichi oli ”ystävällisesti” etsinyt tilaisuuteen sopivan asun puolisolleen ja peilin edessä keikistellessään Sørenin teki mieli iskeä päänsä vasten kuvajaistaan. Kaikki oli päin prinkkalaa.

Sakuran itku oli laantunut, mutta Søren saattoi silti kuulla tämän vielä niiskuttavan. Syyllisyyden tunne valtasi Sørenin ja nainen potki itseään henkisesti takamukselleen. Milloin hän pystyisi pitämään lupauksensa Sakuralle niin, ettei tytön tarvitsisi viihdyttää itseään tietokoneen avulla?

Eiichin murheet olivat ihan toista luokkaa. Mies ajatteli tarvitsevansa hampaiden valkaisua, kiillotusta, kaikki toimenpiteet mitkä vain vaatisivat häikäisevän hymyn takaamiseksi. Ehkä hieman botoksia myös silottamaan ryppyjä.

Välillä Søren löysi itsensä ajattelemasta, miksi hän sieti moista itserakasta, narsistista, kieroilevaa miestä talossaan. Eiichi ei ollut tehnyt juuri mitään perheen hyväksi ja Sakuran kanssa hän harvoin suostui jäämään kahdestaan, ellei tyttö pysynyt visusti omassa huoneessaan. Mutta jotenkin mies onnistui aina karismaattisilla sanoillaan pitämään itsensä Sørenin vierellä.

Sakura joutui tyytymään kohtaloonsa yksinäisistä illoista, varsinkin jos kaupungin lastenhoitaja oli palkattu. Jos joku tädeistä tuli, niin silloin he saattoivat tehdäkin jotain yhdessä, mutta useimmiten Sakura lukkiutui huoneeseensa mököttämään.

***

***

Sakura suhtautui kouluun aika samalla tavalla kuin suurin osa ikäisistään. Opiskelu oli tylsää, aamuheräämiset ikäviä, mutta kavereita oli ihan kiva nähdä. Sakura oli myös keskinkertainen oppilas, jotkut aineet olivat helppoja, toiset vaikeita. Kokeista tyttö sai yleensä seiskaa ja kasia.

Søren oli ihan tyytyväinen lapsensa koulusuoritukseen, vaikka hän miettikin välillä, olisiko Sakuran arvosanat paremmat, jos he ehtisivät katsoa läksyjä yhdessä. Sørenin työpäivät muotikuvaajana kestivät kuitenkin iltaan, eikä hänen ajatukset tahtonut oikein kulkea enää siinä vaiheessa.

Eiichin bisnekset olivat alkaneet kärsiä ja mies alkoi tehdä yhä enemmän riskisijoituksia Sørenin rahoilla. Jotenkin brunette oli onnistunut onkimaan itselleen avopuolisonsa pankkitiedot ja tunnukset, josta hän pystyi siirtämään rahaa omalle tililleen. Mutta harvoin hän pääsi ollenkaan voitonpuolelle.

***

Vaikka Søren ja Sakuran yhteiset ajat olivat vähentyneet, eikä Sakura tykännyt hyvää äitinsä tyhjistä lupauksista, oli kaksikko silti lämpimissä väleissä. Nuoresta iästään huolimatta Sakura tiesi, että jos hänen välit äitiin katkeaisivat, olisi hänen elämänsä paljon hankalampaa ja yksinäisempää.

Tosin kokeili tyttö välillä rajojaan ja äitinsä sekä Eiichin hermoja. Sen jälkeen kun brunette oli ehdottanut Sakuran opettelevan pianonsoittoa, jotta tyttö voisi joskus tulevaisuudessa mahdollisesti viihdyttää vieraita, oli Sakura ottanut kaiken ilon irti koskettimien hakkaamisesta. Tyttö ei pitänyt pianon soittamisesta, mutta nautti siitä, kuinka Eiichin hermot menivät tämän kuunnellessaan koskettimien hakkaamista.

Valitettavasti Søren joutui silloin kärsimään avopuolisonsa valittamisesta. Eiichi ei koskaan suoraan kieltänyt tai komentanut Sakuraa, vaan kaikki tapahtui Sørenin kautta. Toisaalta nainen ymmärsi tyttärensä ärsyttämisen, mutta ei hänkään jaksanut kuunnella sitä mekkalaa, mitä Sakura sai aikaiseksi, tai Eiichin valittamista.

***

Sakuran innostuttua koettelemaan enemmän Eiichin hermoja, oli Sørenin keksittävä tapa saada tyttö rauhoittumaan ja keksimään muuta ajateltavaa. Niinpä iltaisin, kun heillä oli hetki aikaa toisilleen, alkoi Søren kertoa tarinoita aikoinaan tehdystä reppureissusta. Hän kuvaili niin tarkasti kuin vain pystyi aavikon paahtavan kuumuuden, mukavat paikalliset, turistit, joidenka kanssa hän vietti aikaa.

Sakurasta oli mukava kuunnella äitinsä seikkailuja, varsinkin kun Shimei tuli mukaan kuvioihin. Søren ei ollut aikaisemmin juuri puhunut Sakuralle tämän isästään, mutta kertoessaan reissuistaan, intoutui Søren kuvailemaan todellista rakkauttaan tyttärelleen. Toki välillä juttu meni turhankin imeläksi, mutta Sakura nautti kaikesta pienestäkin tiedosta, minkä hän sai biologisesta isästään.

***

***

Sørenin elämä tuntui muuttuvan koko ajan hankalammaksi ja hankalammaksi. Nainen kokeili kaikkia keinoja rauhoittaakseen mieltään, jopa pianon soittamista, mutta tuloksetta. Sakura jopa ehdotti äidilleen hakkaavan koskettimia, mutta Søren jätti sen tekemättä. Tililtä katoavat rahat häiritsivät porkkanapäätä ja Eiichi ei suostunut keskustelemaan taloudellisista asioista, koska Sørenille ne olivat pelkkää hepreaa.

Kun Eiichi oli lähtenyt jonnekin päivällä pidettäviin kutsuille ja Sakura oli koulussa, kutsui Søren sisarensa Sunen ja Toven kylään. Tovelta Søren kaipasi enemmänkin tukea ja parisuhdeneuvoja, olihan sisko yhä yhdessä yliopistoaikaisen rakkaansa kanssa ja lapsiakin heille oli siunaantunut.

Sunelta taas sai apua raha-asioiden kuntoon laittamisessa, tekihän hän sitä ihan työkseenkin. Sisko lupasikin Sørenille tarkistavan kaikki perheen menot ja tulot, kunhan vain saisi siihen tarvittavat paperit. Ja kunhan hän omilta töiltä ehtisi.

”Sinun pitäisi kyllä opetella itse huolehtimaan tällaisista asioista, tai palkata kunnollinen kirjanpitäjä”, Sune moitti siskoaan.

***

***

Eiichi ei murehtinut menettämiään rahoja pitkään, olihan Sørenillä paljon perintöä, eikä pikku summia heti huomattaisi. Varsinkin kun otti huomioon porkkanapään onnettomat taidot raha-asioidensa suhteen. Brunette jatkoi normaalia arjen viettämistä, mikä sisälsi paljon rahan kuluttamista. Sørenin ollessa töissä Eiichi päätti lähteä jälleen kerran ystäväporukkansa kanssa viihteelle ja palkata Sakuralle lapsenvahdin. Tyttö tosin uskoi miehen vain lähtevän pakoon häntä.

Ja mitään hän ei kieltänyt. Mikä vain olisi parempi vaihtoehto, kuin olla kahden lapsen kanssa, joka teki kaikkensa ärsyttääkseen.

***

Eiichin ystäväpiiri koostui enemmän kaltaistensa joukosta, yläluokkaisista narsistisista persoonista. Søren oli pari kertaa tavannut tämän ryhmän jäseniä ja joka kerta hän toivoi olevansa kuuro. Kukaan ei osannut puhua mistään muusta kuin itsestään.

Vaikka Eiichin sormessa komeilikin kihlasormus, ei se estänyt häntä flirttailemasta muille naisille. Aina silloin, kun Søren ei ollut mukana, saattoi joku muu nainen löytää itsensä bruneten kainalosta. Kaikki sen tiesivät, paitsi Søren itse.

***

***

Sakuran koulunkäynti oli alkanut hieman laskea. Tyttö huomasi äitinsä murheet ja alkoi itsekin murehtia asioista, joita hänen ei pitäisi ajatella ollenkaan. Läksyt tuli tehtyä joko myöhään illalla tai aikaisin aamulla. Ja silloinkaan hän ei keskittynyt niihin kunnolla.

Søreniä ahdisti joka kerta, kun postilaatikkoon tipahti muutama lasku lisää, mistä hänellä ei ollut mitään tietoa. Hän joutui soittelemaan puheluita, lähettämään sähköposteja ja kertomaan tiedot siskolleen. Hänellä ei ollut mitään tietoa mistään sijoituksista, mihin rahaa oli suurimmaksi osaksi mennyt.

Hoidettuaan laskut pois alta sai Søren lukea rauhassa aamulehden. Onneksi Eiichi nukkui puolille päivin, eikä Sørenin työt alkaisi pariin tuntiin. Sakuran koulubussikin saapuisi hetken kuluttua ja tyttö tuli vasta nyt aamupalalle.

”Huomenta”.

”Huomenta…”

Aamut olivat aina hiljaisia. Sakura yritti hörppiä mehunsa niin nopeasti kuin vaan pystyi, sillä koulubussi olisi muutaman minuutin kuluttua heidän kohdalla. Søren puolestaan keskittyi lukemaan, mitä kaikkea maailmalla tapahtui sillä hetkellä.

”Huoh… Sotia, tappeluita, kuolemia… Mitähän paikallisuutisissa sanotaan?” Søren mutisi enemmän itselleen kun Sakuralle, mutta tyttö kuunteli silti tarkkaavaisena äitinsä mutinoita.

”Hmm… Uusi kauppa avataan keskustaan”.

”Millainen?” Sakura kysyi heti innostuneena, mutta Søren ei vastannut. Nainen tuijotti yllättyneenä kuvaa liikkeen omistajasta lehden sivulla.

”Se-sehän on…”

”Äiti?”

”Shimei?!”

***

***

***

***

Ja Shimei on palannut kuvioihin :D