***

***

***

***

Søren oli lopulta saanut tarpeeksi Eiichin tempuista. Kadonnutta rahaa alkoi olla liian paljon, vaikkei perhe ollut lähelläkään vararikkoa vielä. Rahaa oli mennyt typeriin sijoituksiin, tuhlailtavaksi yökerhoihin ja seuralaisiin, joista Søren sai kuulla monen mutkan kautta lopulta.

Eiichi oli kuvitellut elävänsä loppuelämänsä Sørenin rahoilla, varsinkin jos hän olisi saanut naitua porkkanapään. Parempi Sørenille, että hän oli kieltäytynyt astelemasta alttarille. Muuten hän olisi voinut olla köyhempi, paljon köyhempi.

Eiichi sai lähtöpassit talosta, tavarat heitettiin perästä ikkunasta ulos ja lopuksi kuului vielä vihainen huuto, ettei Søren halunnut nähdä brunettea enää koskaan elämänsä aikana silmissään. Eiichi oli nyt köyhempi kuin koskaan aikaisemmin, eikä hän kehdannut edes näyttää kasvojaan seurapiirijuhlissakaan enää.

Sakura oli iloisempi kuin koskaan elämänsä aikana. Vaikka teini-ikäisenä hän ei enää niin paljon kaivannut äitinsä seuraa, oli hänestä aina mukavampaa, kun Eiichi oli lähtenyt pois heidän elämästä. Vaikka kauan se kestikin, ihan liian kauan.

Tyttö oli intoutunut kirjoittamaan äitinsä seikkailuja ylös aikeinaan joskus kirjoittaa kirja siitä ja totta kai hän aikoi sisällyttää Eiichinkin jännittävään tarinaansa pahiksen roolissa. Tietenkin hän aikoi tehdä kirjasta omanlaisensa, mutta tietenkin tarina pohjautuisi Sørenin seikkailuihin eri maissa.

***

Sillä välin kun Sakura työskenteli kirjansa eteen ja nautti kahdenkeskisestä ajasta äitinsä kanssa, tunsi Søren olevansa vanhempi kuin koskaan aikaisemmin. Aamulla hän oli järkyttynyt katsoessaan vessan peilistä itseään ja löytäen muutaman harmaan suortuvan päästään. Hän oli vielä liian nuori saamaan harmaita hiuksia.

***

***

Vaikka Eiichistä eroon pääseminen oli vapauttavaa, tunsi Søren silti tarvitsevansa lepoa ja rentoutumista. Sakuralla oli kuitenkin muita ajatuksia äitinsä vapaapäivälle. Tyttö halusi käydä keskustassa vaatekaupassa ja tarvitsi Søreniä kuskiksi.

”Etkö olisi voinut käydä lähempänäkin vaatekaupoissa?”

”Mutta halusin juuri tähän, täällä on erilaisia vaatteita”, Sakura selitti kiiruhtaessaan sisälle liikkeeseen. Søreniä sen sijaan häiritsi, missä hän oli nähnyt tai kuullut kyseisestä liikkeestä. Se tuntui niin tutulta.

”No, tule jo!”

”Kyllä kyllä… Eihän tässä mikään hoppu ole…”

”Katso nyt, paljon erilaisempia vaatteita, mitä niissä pikku liikkeissä, missä yleensä käydään”, Sakura selitti ja esitteli vaatteita äidilleen. Sørenin oli kyllä myönnettävä, että liike oli selvästi tarkoitettu enemmän Sakuran ikäisille tytöille, kuin lapsille tai Sørenin ikäisille naisille.

Sakura nappasi muutaman vaatekappaleen sovitettavaksi ja Søren jäi siksi aikaa pällistelemään ympärilleen. Hänen oli kyllä myönnettävä, että liike oli varsin viihtyisä ja monipuolinen tyyleiltään. Yläkerrasta saattoi löytää juhlavaatteita ja alhaalta enemmän arkeen tarkoitettuja kuteita. Ympärilleen katsellessaan Søren oli vähällä ohittaa tutun näköisen henkilön.

”Shimei?!”

”Kyllä… Søren?”

Søren ei voinut uskoa tätä. Totta kai hänen olisi pitänyt muistaa Shimein perustaneen liikkeen Kuukylän keskustaan, mutta omat murheet Eiichin kanssa olivat ottaneet selvästi etusijan hänen ajatuksissaan. Shimein näkeminen oli kuitenkin monen eri tunteiden sekoittama hetki. Porkkanapää oli vähällä itkeä, mutta sai pidettyä itsensä juuri ja juuri tyynenä.

”Mukava nähdä, siitä onkin aikaa…” Shimei aloitti vaikeasti ja Sørenkin naurahteli hermostuneesti. Niin, viimeisen kerran kun he olivat nähneet toisensa, he olivat riidelleet. Tai Shimei oli kertonut kotona olevasta tyttöystävästä ja Søren poistunut paikalta vihaisena. Nyt kuitenkin viha oli laantunut ja kaksikosta oli hyvä nähdä toisiaan.

”Niin, mitenkäs se sinun tyttöystävä vai kihlattuko hän nyt oli…?” Søren aloitti, mutta Shimei kertoi eronneensa melko pian hänestä kotiin palattuaan ja keskittynyt viimevuosien ajan vain yrityksiinsä. Muutama lyhyt suhde oli ollut välissä, mutta kukaan ei ollut vastannut miehen unelmanaista. He jutteli niin tiivisti keskenään, ettei kumpikaan huomannut Sakuraa, joka asteli hetkeksi ulos sovituskopista. Tyttö kuitenkin huomasi äitinsä juttelevan toisen kanssa ja livahti takaisin sovituskoppiin salakuuntelemaan.

”Entäs sinä? Miten elämä menee?” Shimei kysyi vuorostaan Søreniltä ja nainen vuodatti lyhyesti karikkoisen suhteensa narsistisen Eiichin kanssa.

”Kummallakaan meistä ei selvästi ole ollut onnea seurustelusuhteiden kanssa”, Søren totesi kertomuksensa lopuksi ja Shimei naurahti myöntävästi siihen.

Lopulta Sakura asteli sovituskopista ulos, laittoi vaatteet takaisin rekkiin ja hivuttautui lähemmäksi äitiään ilmoittaakseen läsnäolonsa. Søren oli kuitenkin niin keskittynyt Shimein kanssa rupatteluun, ettei meinannut huomata ollenkaan tyttärensä läsnäoloa.

”Krhm, äiti, olen valmis”, Sakura sanoi ja hätkäytti Sørenin. Shimei nosti kulmiaan hämmentyneenä ja Sakura hymyili kohteliaasti miehelle. Søren pikaisesti esitteli kaksikon toisilleen, vaihtoi Shimein kanssa puhelinnumeroita ja lähti Sakura perässään nopeasti kohti kotia.

Sakura oli pysynyt koko matkan kotiin asti hiljaisena. Hän oli onnistunut tavoitteessaan löytää biologisen isänsä ja saattaa vanhempansa takaisin sen verran yhteen, että he tajuaisivat asuneensa samassa kaupungissa jo muutaman vuoden ajan. Homma oli hoitunut naurettavan helposti, mutta tytön äidin yksin kertainen esittely ja nopeasti paikalta poistuminen oli kuitenkin tuottanut pettymyksen Sakuralle.

He eivät päässeet edes kotiovelle, kun Sakura alkoi jo tivata äidiltään, miksei tämä voinut kertoa Shimeille totuutta hänestä.

”Et kai oikeasti kuvitellut, että minä jossain kaupassa vieraiden ympäröivänä pudottaisin pommin, jossa kertoisin hänen olevan isä?”

”No milloin sitten?”

”Se tuskin lienee sinun asiasi, miten minä hoidan miessuhteeni”, Søren kivahti ja kiitti hiljaa mielessään siitä, etteivät he asuneet missään lähiössä. Muuten naapureilla voisi olla mielenkiintoista katseltavaa.

”Kyllä se kuuluu nyt jonkin verran, jos kyseessä on mun isä! Sä muuten soitat sille tänä iltana ja kerrot kaiken, tai mä en puhu sulle enää koskaan!” Teini huusi. Kyllä hän tiesi kiristyksen olevan lapsellista ja ettei hän koskaan onnistuisi siinä, mutta jollain keinoin hänen oli saatava äitinsä tekemään kerrankin jotain järkevää miesasioidensa eteen, Eiichin pihalle potkaisemisen lisäksi.

***

Loppupäivän Sakura pysytteli huoneessaan kirjoittaen lisää muistiinpanoja tulevaa kirjaansa varten. Pari kertaa hän kävi alakerrassa syömässä pikaisesti palaten sitten takaisin huoneeseensa.

Søren pyöritteli peukaloitaan, kunnes lopulta soitti Shimein numeroon ja pahoitteli heti alkuunsa äkillistä poistumistaan.

”Se sinä kyllä osaat”, Shimei vastasi ja naurahti hermostuneesti. Søren selvitteli kurkkuaan ja kertoi lopulta miehelle Sakurasta.

***

***

Seuraavana päivänä Søren tunsi olonsa levänneeksi ja kevyemmäksi. Shimei oli ottanut uutisen hyvin, totta kai hän oli hämmentynyt ja tarvinnut hetken aikaa sulatella uutista. Kaksikko sopi tapaavansa illalla Sørenin luona. Shimei oli saanut osoitteen ja lupasi tulla Sørenin töiden jälkeen käymään ja tutustumaan Sakuraa.

Sakuralle Søren ei ollut kertonut mitään. Tyttö mökötti yhä huoneessaan ja Søren ajatteli Shimein tulo olevan yllätys teinille. Olkoot kerrankin tyytyväinen äitiinsä.

Aamuiset vapaatunnit Søren käytti milloin mihinkin. Joskus hän auttoi puutarhuri pihatöissä, vaikka melkein ainoa asia, minkä porkkanapää pystyi tekemään, oli haravointi. Puutarhasaksien kanssa Søren saattoi saksia vähän liikaakin pois.

***

Illalla töistä tullessaan Søren kiiruhti heti vaihtamaan vaatteet ja komensi Sakuraa tulemaan alakertaan. Aluksi teini ei meinannut totella, mutta käytettyään sitä äänenpainoa, mitä vastaan ei yksikään murkkuikäinen voinut mitään.

Sakura löhöili olohuoneessa hieman ihmeissään, kun Søren meni ulos odottamaan Shimein saapumista. Onneksi miehellä ei kestänyt kovinkaan kauan, vaan saapui ajallaan Marsenien ovelle.

Aluksi he juttelivat vähän aikaa ulkona niitä näitä. Shimei kertoi olevansa hermostunut, eikä Sørenkään voinut kiistää käsiensä olevan hikiset hermostuneisuuden takia.

Søren kuitenkin vakuutteli Sakuran olevan mukava tyttö, joka kyllä tiesi, kuka Shimei oli. Sen verran taustatyötä hän selvästikin oli tehnyt.

”Taisi säästää sen lehtileikkeen, missä kuvasi näkyi, kun avasit liikkeen keskustaan”, Søren selitti naurahtaen.

”No, eiköhän ole aika…”, Shimei aloitti ja Søren ohjasi vieraansa sisälle. Ennen oven avaamista hän kehotti Shimeitä olemaan hiljaa.

”Yllätetään hänet”.

Søren ohjasi Shimein kaikessa hiljaisuudessa olohuoneeseen, missä Sakura oli onneksi vielä katselemassa tylsistyneenä hauskoja kotivideoita televisiosta.

Ilme tosin muuttui, kun Sakura sattui huomaamaan, kenet Søren oli kutsunut kylään. Itse asiassa teini oli odottanut äitinsä jahkailevan pidempää, mutta näköjään hän kerrankin oli hoitanut asiat nopeasti.

Søren esitteli toistamiseen Shimein ja Sakuran toisilleen ja tälä kertaa vähän suuremmalla informaatiolla. Shimein hermostuneisuus tuntui kadonneen hänen astuttua olohuoneeseen eikä Sørenin tarvinnut juuri puuttua keskustelun kulkuun.

Vaikka Sakura olikin kuullut vanhempiensa tapaamisesta Søreniltä, oli mukava kuulla pikakertomus myös Shimein näkökulmasta.

”Tosin voidaan jutella tästä lisää joskus myöhemmin”, Shimei sanoi ja Sakura oli täysin valmis tutustumaan kunnolla biologiseen isäänsä.

***

***

Ei mennyt kauankaan, kun Shimei ja Sakura sopi tapaamiseen kahvilaan voidakseen jutella rauhassa ilman Sørenin läsnäoloa. Sakura olikin innokas oppimaan lisää isästään, vaikka hieman häntä hermostuttikin tavata kahden kesken hänet.

Onneksi juttu lähti nopeasti luistamaan ja Sakura pyysikin Shimeitä kertomaan nyt tarkemmin hänen ja Sørenin tapaamisesta. Hän tarvitsi kirjaansa varten erilaisia näkökulmia asioista, sillä äidillä oli välillä tapana värittää tapahtuneita.

Eivät he pelkästään Sørenin ja Shimein tapaamisesta puhuneet. Toki kaksikko puhui myös harrastuksista, musiikkimausta ja lempielokuvista. Shimei innostui Sakuran haaveesta kirjoittaa kirjan ja kannustikin teiniä siihen kovasti.

Shimeikin pääsi toki kertomaan omasta työstään yrittäjänä ja siitä, miten päätyi Kuukylään.

”No, muistelin Sørenin maininneen asuvansa täällä, joten elättelin toiveita tapaavani hänet uudestaan…”, Shimei selitti nolostuneena.

”Awww”.

***

Toki Shimei vietti aikaa myös Sørenin kanssa. Kaksikko keskusteli asiat selviksi, mitä nyt oli selvitettävänä. He kertoivat toisilleen aikaisemmista suhteistaan ja muusta elämästään, eikä kumpikaan voinut välttyä siltä tunteelta, kun vanha romanssi syttyi uudestaan liekkeihin.

***

***

***

***

:o Enää kaksi osaa jäljellä!