Uuden osan aika jälleen. Miten perhe-elämä lähtee kulkemaan?

***

***

***

***

Kasvaessaan kolmoset näyttivät tulevan hyvin toimeen keskenään. Tietysti he kokivat mustasukkaisuutta vanhempien huomiosta, mutta ei aikuisten tarvinnut olla pistämässä riitoja poikki lelutappeluista. Pojat oli myös onneksi helppo erottaa toisistaan, Cillianin hiukset olivat ehkä pisimmät ja poika muistutti eniten äitiään. Emilillä oli lyhyimmät hiukset ja keskimmäisenä poika näytti saaneen tasapuolisesti piirteitä vanhemmiltaan.

Etoilen oli tuuhein hiuspehko ja kolmosista hän oli eniten tullut isäänsä kasvonpiisteiltään. Beata oli onnellinen kolmosten erilaisista ulkonäöistä, koska nyt heidät pystyi erottamaan toisistaan.

Arki kolmosten kanssa oli kuitenkin raskasta. Etenkin yöheräämiset olivat lisääntyneet ja vanhemmat saivat olla välillä kinastelemassa siitä, kumman vuoro oli viettää yö lastenhuoneen nojatuolissa.

Jostain syystä vuoro lankesi usein Cielille. Miehen työpanos oli alkanut hieman kärsiä unenpuutteesta, sekä jatkuvista niska- ja selkäkivuista. Nojatuolissa nukkuminen ei ollut hyväksi, varsinkin kun hän joutui useamman yön peräkkäin nukkumaan siinä.

Sänkyynkään ei aina viitsinyt siirtyä nukkumaan, sillä nojatuolissa ollessaan Ciel pystyi heti heräämään jonkun pojan yninään ja rauhoittamaan lapsen, ennen kuin kaikki kolme huusivat kilpaa.

***

Joskus Cielin yöunet saattoivat jäädä vain parituntisiksi, jos kaikki kolme päättivät herätä aamuyöstä ja kieltäytyä nukahtamasta enää uudestaan. Ei heitä voinut keskenäänkään jättämään leikkimään. Cillian voisi tukehtua palikkoihin, Etoile syödä värikyniä ja Emil könytä hoitopöydälle, jos kukaan ei olisi vahtimassa.

***

***

Beatan sisko Anthós oli jo menehtynyt vanhuuteensa ja jäljellä oli enää Antonia. Isosisko tosin alkoi myös olla jo huonossa kunnossa, joten Beata piristä häntä vierailuillaan parin päivän välein. Hän itse kun tunsi olonsa vielä niin virkeäksi.

Beatan vierailut tarkoittivat myös sitä, että Roxanne jäi päivisin yksin kolmosten kanssa. Eikä hän vieläkään tahtonut pärjätä poikien kanssa ilman apua. Lastenhoidon ohella oli myös kotia pidettävä pystyssä, sillä taloudenhoitajaa ei näkynyt sillä hetkellä. Siivotessaan Pomin jätöksiä kissojen petiltä Roxanne saattoi ainoastaan toivoa, että pojat leikkisivät kiltisti puuhapöydän ääressä.

Roxanne kyllä yritti viettää poikien kanssa aikaa ja lukea heille satuja, jotta nämä pysyisivät hetken edes paikoillaan. Valitettavasti sekin oli vain yksi naisen turhista toiveista. Etoile aloitti ensimmäisenä taapertelunsa pois äitinsä luota, kun Cillian ja Emil katselivat ympärilleen kadotettuaan mielenkiintonsa äitiään kohtaan.

Naisen teki mieli lyödä itseään kirjalla, kun hän katseli lapsiaan. Etoile seikkaili jossain hänen selän takanaan jo, Emil söi räkäänsä äitinsä kieloista huolimatta ja Cillian ehti jo törmätä seinään. Roxanne oli jo valmis rientämään pojan luokse, mutta poika näytti selvinneen vammoitta.

Väsynyt huokaus kuului Roxannen suunnalta. Etoile näytti tyytymättömältä ahtaassa huoneessa, missä oli vaikea liikkua. Cillian onneksi oli törmännyt niin hitaasti seinään, ettei tätä tarvinnut alkaa hoitaa. Emil oli siirtynyt nenästään tonkimaan korviaan ja Roxannen teki mieli oksentaa, ennen kuin hän kiskaisi pojan sormen tämän suusta.

Ystävätkin soittelivat, pyysivät kahville lasten kanssa, mutta Roxanne tiesi, ettei hän voisi nauttia mistään kahvista, kun pojat olisivat hänen ympärillään. Heitähän pitäisi vahtia jatkuvasti, ettei mitään tuhoja synny. Suljettuaan puhelimen mustahiuksinen meni hitain askelin katselemaan poikien leikkimistä.

Siivottuaan yhden oksennuksia, vaihdettuaan toisen vaatteet kahdesti ja etsittyään kolmannelle laastarin, Roxanne oli saanut tarpeekseen. Ciel tulisi puolen tunnin päästä kotiin, sen aikaa lapset olisivat kodinhoitajan vastuulla. Roxanne veti takin niskaansa, saappaat jalkaansa, jätti kirjeen miehelleen ja lähti. Tämä perhe-elämä ei sopinut hänelle.

***

Puolentunnin sisällä oli ehtinyt tapahtua paljon ja kodinhoitaja lähti kotiin onnellisena viimein vapauduttuaan ylimääräisestä työstään, pyydettyään  tosin ensin tuplakorvauksen Cieliltä. Emil oli nukahtanut istualleen, Cillian itki likaisia vaippoja ja Etoilen naama oli täynnä tussien jälkiä. Kuten oli myös yksi seinistä piirretty täyteen monen värisiä viivoja. Paperi oli loppu.

Ciel oli paniikissa. Kodinhoitaja oli sanonut Roxannen lähteneen, mutta mihin. Miksi hän oli jättänyt lapset keskenään tuntemattoman hoiviin? Ciel ei kauaa voinut kuitenkaan panikoida, ensin hänen oli siirrettävä Emil nukkumaan, sitten vaihdettava Cillianin vaipat ja tuotava Etoilille tuttipullo, vaihdettava vaatteet ja ties mitä.

***

Beatan tultua kotiin Cielillä oli viimein pieni hetki aikaa itselleen. Hän oli löytänyt sängyltä Roxannen kirjeen, sekä sormuksen. Kirje oli ollut lyhyt ja ytimekäs, missä mustahiuksinen oli kertonut lähteneen, eikä hän palaisi. Ciel oli tietysti järkyttynyt uutisesta. Hän olisi toivonut Roxannen kertoneet tuntemuksistaan selkeämmin, jotta he olisivat voineet tehdä asialle jotain ajoissa. Lapsethan tässä kärsivät eniten.

Beata tunsi olonsa huonoksi poikansa puolesta. Hän oli kyllä nähnyt heidän riidat ja rypyt suhteessa, mutta kaikillahan niitä oli. Vanha rouva oli myös järkyttynyt siitä, miten Roxanne oli vain voinut lähteä sanomatta mitään ja jättäen lapset taloudenhoitajan vastuulle. Sehän oli vastuutonta. Eikö nainen ollut rakastunut omia poikiaan? Ajatus tuntui käsittämättömältä Beatan päässä.

***

***

Roxannen lähdöstä oli kulunut aikaa. Ensimmäiset viikot olivat olleet kauheita. Pojat olivat itkeneet äidin perään ja Ciel sekä Beata olivat entistä uupuneimpia. Oikein rytmin löytäminen oli vienyt aikaa, mutta lopulta he olivat onnistuneet. Myös poikien nopea kasvaminen ja aikuisten käskyjen ymmärtäminen helpotti ihan hieman tilannetta.

Ciel opetti olohuoneessa Cilliania kävelemään ja samalla Beata vahti toisessa huoneessa Emiliä ja Etoilea. Kahden vahtiminen oli helpompaa kuin kolmen, ja Beatan oma kokemus auttoi vanhusta selviämään poikien kanssa. Vaikka kyllähän nainen tunsi selkänsä vihoittelevan paljon useammin kuin ennen jatkuvan kumartelun takia.

Kissoista oli myös hyötyä, useimmiten. Pojat, etenkin Cillian, tykkäsivät halailla pulleita ja lämpimiä kissoja, vaikka otteet olivatkin välillä hivenen kovakouraisia. Ciel yritti olohuoneessa saada vuorostaan Emilin huomion itseensä, vaikka Puffy yritti tehdä siitä mahdotonta.

***

Cielillä ei ollut aikaa rentoutua, vaikka Beata antoikin pojalleen paljon apua. Mutta hänelläkin oli ikää ja hän halusi myös huolehtia puutarhastaan. Onneksi puuhapöytä viihdytti poikia suurimmaksi osaksi, vaikka Ciel tiesi tarvitsevansa silmät takaraivoonsakin.

***

***

Sitten, kuin salama kirkkaalta taivaalta, Beata menehtyi. Ciel otti töistään pari päivää lomaa toipuakseen surusta ja saadakseen arjen pyörimään edes jollain tapaa äitinsä kuoleman takia. Pojat ottivat uutisen myös raskaasti. Mummo kuoli aivan heidän syntymäpäivien alla.

***

***

Koulun aloitettuaan kolmosten luonteet tulivat selvemmin esille. Cillian oli heistä vilkkain ja selvä johtaja, vanhimman etuoikeudella. Emil oli rauhallisin ja vakavin ja Etoile kahden muun väliltä. Pojat pystyi erottamaankin paljon selvemmin ja jokainen halusi näyttää erilaiselta kuin toiset. Etoile oli kasvattanut pitkät hiukset, Emil suosi lyhyttä mallia, vaikka hiukset roikkuivat silmillä jatkuvasti. Cillianilla puolestaan oli sillä hetkellä tuuhein hiuspehko, aina sotkuinen.

Onneksi poikia ei tarvinnut enää vahtia jatkuvasti, mikä antoi Cielille aikaa hoitaa äitinsä rakasta puutarhaa, vaikka senkin ajan hän olisi mieluummin käyttänyt lepäämiseen. Ehkä hän saisi pojat houkuteltua kevään tullen mukaan puutarhatöihin.

***

***

Vaikka pojat, sekä kissanpentu Pom, olivat kasvaneet, ei arki ollut muuttunut juuri helpommaksi. Cielin piti herätä aikaisin aamulla valmistamaan pojille aamiaista ja parhaimmissa tapauksissa Pom oli tiellä. Kissa oli jääräpäisempiä katteja, mitä Ciel oli elämänsä aikana nähnyt. Ja hän oli kuitenkin käynyt Eelin luona, kun heillä oli ollut vielä parikymmentä eläintä.

Ruuanvalmistuksen ohella Cielin piti käydä herättelemässä pojat, jatkaen sitten lettujen paistamista. Ei terveellistä, mutta sinä aamuna hän ei jaksanut tapella syömisistä.

Onneksi poikien kohdalla ei tarvinnut tapella aikaisista herätyksistä ja aamupalan syöntikin sujui rivakasti, tosin vain jos tarjolla oli lettuja. Poikien syödessä Ciel tarkasti jokaisen koulureput ja varmisti, ettei yksikään ollut piilottanut opettajien viestejä häneltä. Niin oli kerran käynyt, eikä Ciel halunnut kokea sitä uudestaan.

***

Pojat viihtyivät kohtalaisesti koulussa, vaikka välillä ongelmia tulikin muiden lasten kanssa. Yleisin syy oli siinä, että kolmosilla oli vain isä heidän elämässään, kuin suurimmalla osalla muista oli molemmat vanhemmat. Ja Cillian erityisesti ei sietänyt yhtään irvailua, mikä puolestaan aiheutti ongelmia. Onneksi kotona pojat leikkivät iloisesti ja sovussa keskenään.

Cielin vapaapäivät olivat usein täynnä, sillä aina jotain oli tehtävä, koskaan ei vain voinut maata sohvalla ja katsoa jalkapalloa. Aina oli joko suihku tai amme rikki, pöntöt tukossa, tiskikone käryämässä tai tietokone ylikuumentunut. Cielistä tuntui, että joku yritti estää häntä rentoutumasta, Altonin henki mahdollisesti? Isähän ei koskaan katsonut hyvällä poikansa laiskottelua.

Iltaisin jokainen söi mitä kaapista löytyi, tärkeintä oli yhteinen aika ruokapöydän ääressä. Ciel halusi antaa pojilleen jotain, mitä hän ei itse saanut. Isänrakkautta. Hän oli utelias poikien koulunkäynnistä ja harrastuksista, eikä hiljaista hetkeä ollut koskaan. Cillian piti siitä vähintään huolen.

Vaikka pojat tulivatkin hyvin toimeen, ei se tarkoittanut, etteivätkö he olisivat myös riidelleet. Television katselu oli usein syypää nahisteluille ja Ciel harkitsi jo siitä luopumista. Tai sitten heidän pitäisi hankkia toinen televisio. Etoilen ja Emilin välille oli sillä kertaa syttynyt riita siitä, kumpaa he katsoisivat: nyrkkeilyä vai juoksua. Emil seisoi mielenosoituksena Etoilen edessä, kunnes tämä suostuisi luopumaan kannastaan.

Cilliania ei siinä asiassa poikkeuksellisesti kuultu, poika kun olisi mieluiten katsonut luontodokumenttia.

***

***

Eräänä lauantaipäivänä Ciel otti töistään vapaata ja päätti lähteä poikien kanssa käymään kaupoilla. Heille kaikille tekisi varmasti hyvää käydä tuulettumassa jossain muualla. Sääkin suosi heitä, kevät oli selvästi tulossa aikaisemmin kuin yleensä.

Ensimmäisenä Ciel ajoi vaatekaupoille. Pojat kuluttivat housunsa nopeasti puhki, joten niitä tarvittaisiin selvästi lisää. Valitettavasti vaatteiden sovittamisen sijaan Emil ja Cillian alkoivat leikkiä rosvoa ja poliisia keskellä vaatekauppaa saaden paheksuvia katseilta vähän jokaiselta.

Etoile puolestaan oli mennyt häiritsemään kenkäkaupan myyjää omilla jutuillaan ja aiheutti samalla pientä tukosta kassajonoissa, kun vain yksi myyjistä pystyi palvelemaan. Vihaiset asiakkaat alkoivat hätyytellä poikaa pois kaupasta, mutta Etoile vain nauroi ilkikurisesti takaisin.

Nähtyään poikien aiheuttaman kaaoksen Ciel pakeni. Hän asteli hajuvesikauppaan ja tapasi serkkunsa Eelin. Kaksikko vaihtoi kuulumisia ja Eeli kertoi tulleensa juuri isäksi pienelle poikalapselle.

Kotimatkalla pojat halusivat mennä vielä leikkipuistoon, vaikka alkoi sataa vettä ja heillä kotonakin olisi kiipeilytelineitä ja keinuja poikien tarpeisiin. Mutta Ciel antoi periksi sillä kertaa ja ajoi puiston reunaan.

Mies itse oli löytänyt suojaisan paikan katsoessaan poikien leikkejä, eikä heti huomannut nuoren naisen kävelevän hänen suuntaansa. Vasta parin metrin päässä Ciel huomasi bruneten, eikä voinut olla ihmettelemättä, mitä toinen oikein halusi.

Brunette istahti Cielin viereen ja kysyi, mahtoiko kaikki kolme olla hänen omiaan. Ciel vastasi myöntävästi ja palautti katseensa kolmosiin, etenkin Cillianiin, joka oli siirtynyt kiipeilemään. Brunette kuitenkin jatkoi rupatteluaan ja alkoi puhua säästä. Näköjään nainen oli tuntenut olonsa yksinäiseksi sillä hetkellä ja siksi liittynyt Cielin seuraan, tai niin ainakin blondi itse ajatteli.

Kovin tarkkaan hän ei naisen juttuja kuunnellut, kun Ciel vahti koko ajan poikien touhuja. He olivat siirtyneet takaisin karuselliin, mikä näytti olevan heidän suosikkinsa. Ja roikkuivat kaiteilla vaarallisesti vempaimen pyöriessä vauhdikkaasti. Lopulta Ciel alkoi kuitenkin tuntea olevansa nälkäinen ja komensi pojat autoon hyvästeltyään ensin naisen kohteliaasti.

***

***

***

***

Niin on nyt Beata kuollut ja Roxanne lähtenyt pakoon kaaosta. Ensi kertaan taas :)