Ja jälleen uutta osaa näin joulun jälkeen sekä tämän vuoden vika osa :P

***

***

***

***

Opiskelut olivat edenneet jo pitkälle ja neloset olivat saaneet jättää juhlinnan vähemmälle. Ainakin suurimmaksi osaksi. Søren ja Ulrika viihtyivät enemmän kaupungilla, kuin Tove tai Sune. Tove haaveili jo omasta perheestä Rikion kanssa ja Sune oli alkanut haaveilla urasta liiketalouden parissa.

Toven ja Rikion suhde oli jo vakavalla pohjalla. Kaksikko näki toisiaan aina silloin, kun opinnoiltaan ehtivät. Rikion piti myös hoitaa omia velvollisuuksiaan poikien osakunnassa, joten kaksikon yhteinen aika oli vähissä. Neloset puolestaan olivat etääntyneet tyttöjen osakunnasta. He eivät enää juuri käyneet Asukan järjestämissä juhlissa. Talon värimaailma oli liikaa heille.

Rikio oli välillä vapaa-ajallaan katsellut Kuukylästä vapaita asuntoja, mihin he voisivat Toven kanssa muuttaa. Mies olikin löytänyt sopivan asunnon, missä olisi ylimääräistä tilaa mahdolliselle jälkikasvulle. Molemmat kun toivoivat perhettä.

Ulrikaa ei vakavat seurustelusuhteet kiinnostanut. Mustahiuksinen ei varsinaisesti seurustellut kenenkään kanssa. Hän tapaili yhtä muutaman päivän ajan ja vaihtoi seuraavaan. Yleensä hänen kumppaninsa oli samaa maata Ulrikan kanssa, joten pahemmilta juoruilta tuli toistaiseksi selvittyä.

Vaikka Sune ja Søren molemmat pysyttelivät sinkkuina, eivät he kovinkaan hyvällä katsoneet Ulrikan lyhyet suhteet. Vaikka seurustelukumppanit itsekin suosivat parin päivän mittaisia tapailuita, ei se estänyt kuitenkaan jonkinlaisten juorujen leviämistä. Eikä kukaan halunnut kuula omasta siskosta mitään ikävää, vaikkei se kovin vahingollista vielä ollut..

Ulrikan löysi usein kampuksen ainoasta yökerhosta milloin kenenkin seurasta. Poreammeessa oli mukava pulikoida huolimatta siitä, oliko paikalla muita vai ei. Mitä muista huolehtimaan, kun Ulrikaa suosi yhä bikinien pois jättämistä julkisilla paikoilla.

Meno meni usein villiksi ja Ulrikan siskot pelolla odottivat, milloin Ulrikan tekemisille koituisi seurauksia. Ja minkälaisia seurauksia?

***

***

Søren oli nelosista ainoa, joka ei vieläkään tiennyt, mitä tehdä. Sune yritti houkutella siskoaan mukaan bisnekseen. Hehän voisivat perustaa yhteisen yrityksen tai jotain, mutta Søren ei oikein ajatuksesta innostunut. Jotenkin pelkkä ajatus työelämästä kauhistutti häntä.

Sørenia ahdisti oma epätietoisuus tulevaisuudestaan. Hän ei tiennyt, mikä ala olisi se oikea hänelle ja neiti tunsi olevansa liian nuori aloittamaan heti rutiininomaisen arjen päivätyöläisenä. Plus vanhempien odotukset painoivat hänen harteillaan. Haru ja Noel odottivat fiksujen tyttöjen valmistuvan huippuarvosanoin ja päätyvän semmoiseen työhön, mikä ei varmasti Sørenia kiinnostanut.

Asunnollakin oli vaikea välillä olla, kun jopa Ulrika oli varma omasta tulevaisuudestaan. Kaikki olivat aikeissa hakea töitä heti valmistuttua ja Tove jopa suunnitteli hieman hänen ja Rikion häitä. Søren oli pettynyt itseensä.

Kyllä Søren kuitenkin jatkoi ahkerasti opiskelujaan ja meditoimista selkeyttääkseen ajatuksiaan. Meditointi auttoi myös opintojen tekemiseen, varsinkin kun yliopisto alkoi olla lopuillaan ja tehtäviä vähän liikaakin Sørenin makuun. Keskittymishäiriö vaivasi vieläkin, mutta oli kyllä hieman helpottanut sitten teinivuosien.

***

***

Lopulta oli aika juhlia valmistujaisia. Rikion oli tietysti kutsuttu, sekä Naizem poikien osakunnasta. Myös pari tyttöä Asukan osakunnasta oli pyydetty paikalle.

Ulrika oli heti alussa ennustanut, ettei heidän valmistujaisissa tule olemaan huolta villistä menosta. Heillä kun ei ollut mitään poreammeita tai biljardipöytiä ja ainakin kutsutut tytöt nyrpistelivät heti neniään astuessaan ovesta sisälle.

Ainakin juhlissa tapahtui jotain erilaista, sillä Rikio päätti kosia Tovea kaikkien edessä. Tove hihkui onnesta ja vastasi tietysti myöntävästi bruneten kosintaan. Muu väki hurrasi ja vasta kihlautuneet saivat rutkasti onnitteluja.

Naizem kyseli kovasti Sørenin jatko suunnitelmista, sillä olihan mies tietoinen ystävänsä huolista tulevaisuutensa suhteen. Søren oli kuitenkin saanut selkeytettyä ajatuksensa ja hiljaa kertoi blondille suunnitelmistaan. Edes porkkanapään siskot eivät olleet tietoisia, mitä Søren aikoi.

Kunnes tuli aika hyvästellä rakkaat siskot. Ulrika oli aluksi vähän ihmeissään saamastaan halauksestaan ja tiedustelikin syytä.

”Mä ajattelin lähteä matkalle. Kiertämään vähän paikkoja”, Søren selitti ja sai paljon kannustusta. Toki Ulrika oli hyvin hämmentynyt, mutta onnellinen siitä, että sisko uskalsi toteuttaa unelmiaan.

Seuraavaksi oli vuorossa Tove ja Søren sai kertoa jälleen suunnitelmistaan. Tove suhtautui hieman epäilevämmin maailmanmatkaamiseen. Søren osasi olla välillä vähän liiankin vallaton ja voisi joutua ajattelemattomuuttaan vaikeuksiin vieraassa maassa.

Viimeisenä hyvästeltävänä oli Sune, joka myös oli toki iloinen siskonsa puolesta, mutta samalla huolissaankin. Koskaan ei tiennyt, mihin soppaan Søren saisi itsensä.

Muu juhlaväki ei edes huomannut Sørenin lähtöä, vaan keskittyivät tanssimiseen tai yllättäen opiskeluun.

Taksi oli kutsuttu paikalle, joka veisi Sørenin suoraan lentokentälle. Tove ja Sune olivat tulleet vielä pihalle saattamaan siskoaan ja toivottamaan onnea tämän matkalle. Ehkä Søren löytäisi reissultaan itsensä.

Muu väki ei Sørenin poistumista huomannut, vaikka siskosten juhlafiilis olikin laskenut. Ulrika kuitenkin yritti piristää muita ja saada juhliin hieman lisää virtaa. Piristys tapa oli tietysti vaatteiden heittäminen nurkkaan ja alasti tanssiminen ympäri huonetta.

Mutta edes se ei saanut joitakin innostumaan. Vieraat näyttivät tylsistyneiltä ja lukivat mieluummin tuleviin tentteihin, kuin pitivät hauskaa ja juhlisivat vasta valmistuneita.

Onneksi juhlat kuitenkin loppuivat ja siivottuaan talon Tove, Ulrika ja Sune saattoivat pakata tavaransa kasaan ja kutsua taksin hakemaan heidät saman tien takaisin kotikaupunkiin.

***

***

Jossain päin aavikkoa:

Søren saapui lopulta pitkän matkan jälkeen pieneen aavikkokylään. Majapaikaksi oli valikoitunut leirintäalue, jonka vieressä oli onneksi pieni kauppa ja ruokakoju. Oli kylällä nimikin, mutta vaikeasti lausuttavan nimen takia Søren oli jo unohtanut sen.

Hiki valui norona ja Søren oli saanut ensitöikseen käydä suihkussa vilvoittelemassa. Tosin saatuaan vaatteet takaisin päälle hänellä oli jo uudestaan hiki. Ilma oli tukahduttava.

Koska kylään saapuessa Sørenille oli ensi alkuun kerrottu veden olevan juomakelvotonta, oli porkkanapään pakko raahautua lähimarkettiin ostamaan kylmiä juomia. Hänhän kuivuisi parissa tunnissa, jos juomapulloa ei ole mukana.

Onneksi marketti oli lähellä, sillä Søren ei olisi millään jaksanut kävellä yhtään kauemmas. Hän ei ollut ehkä niin hyvin valmistautunut reissuun, kuin olisi pitänyt, mutta kyllä hän varmasti selviäsi. Jos ei muulla, niin sitten positiivisella asenteella. Kyllä Søren nytkin jaksoi uskoa, että hän tottuu aavikon kuumuuteen, kunhan on ensin viettänyt muutaman päivän siellä.

Kaupassa oli onneksi hieman viileämpää, kuin ulkona, mutta kyllä Søren oli silti valmis kaatamaan kylmän limonadinsa päälleen. Ihmiset olisivat toisin voineet jäädä tuijottamaan ja pitää häntä hulluna. Eikä hän heti alkuunsa halunnut saada itselleen sekopään maineen.

Mennessään syömään Søren yllättyi pienestä sadekuurosta. Paikallinen kokki kertoikin hänelle, että köyhemmät asukkaat tuovat sadekuuron aikana sangot pihalle, jotta he saavat juomavettä. Sillä hetkellä Søren arvosti enemmän kotimaatansa entisestään.

***

Illan tullen Søren lähti ensitöikseen katsastamaan leirintäalueella sijaitsevan paikan, missä paikalliset ja turistit kävivät iltaisin juhlimassa. Ainakin siellä oli baaritiski ja musiikkia, eli ne tärkeimmät Sørenille.

Koska kuumuus painoi yhä porkkanapäätä, oli hänen ensimmäisenä käytävä tilaamassa juoma helpottaakseen janoaan.

Juotuaan parilasillista illan erikoista, liittyi Søren tanssiin mukaan. Samalla hän tutustui myös joihinkin paikallisiin sekä turisteihin, ja sai samalla hyviä vinkkejä siitä, missä porkkanapään kannattaisi käydä vieraillessaan kylässä.

Neiti tutustui myös samalla leirintäalueella majailevaan Johniin, joka oli myös reppureissulla. Kylä oli bruneten matkakohteissa jo toinen, kun taas Sørenille se oli eka. Ellei lentokoneen välilaskuja laskettu. Sillä olihan kymmenen tuntia vieraan maan lentokentällä aika pitkä aika.

Kaksikko alkoikin jutella seuraavista matkakohteista sekä paikoista, missä olisi pakko vierailla. John oli jo ollut kylässä muutaman päivän ja neuvoi Søreniä käymään kauempana sijaitsevassa ravintolassa sekä toisessa yökerhossa. Ne sijaitsivat rikkaammalla alueella ja onhan niissä pakko käydä.

Se oli aamuyö, kun Søren raahautui takaisin leirintäalueelle. Onneksi teltta oli jo pystytetty, joten naisen ei tarvinnut muuta kuin kömpiä nukkumaan.

***

***

Kuumuus herätti Sørenin päivällä ja ensitöikseen hänen oli käytävä suihkussa pesemässä yölliset liat ja hien pois. Tanssiessa hiekka oli pöllynnyt ympäriinsä ja tarttunut hiestä märkään ihoon. Sørenin makuualustakin oli hiekassa aamulla ja neiti puisteli kaikki makuupussit ja tyynyt enne suihkuun menemistä. Lukkokaapeissa sai säilyttää vaatteita ja muita henkilökohtaisia tavaroita, vaikka Søren epäili välillä lukkojen pitävyyttä. Mutta ei hänellä mitään kovin tärkeää tai kallista ollut mukana, joten väliäkö tuolla, jos joku saisi murrettua hänen kaappinsa lukon.

Søren muisti Johnin sanat ravintolasta ja nälän iskiessä porkkanapää otti kohteekseen kylän ainoan ison ravintolan. Matkaa tosin oli paljon ja Søren oli onnellinen siitä, että oli tajunnut ottaa mukaansa parikin juomapulloa. Molemmat tuli juotua tyhjäksi ennen perille pääsyä.

Søren huomasi, että ravintola sijaitsi todellakin paremmalla alueella. Talot olivat paremmassa kunnossa ja isompia. Myös yksi luksushotelli uima-altaalla löytyi. Søren löysi myös Johnin mainitseman yökerhon ja porkkanapää päätti ottaa selville paikallisen taksin numeron voidakseen tilata illalla itselleen kyydin. Hän ei jaksa kävelle samaa matkaa toistamiseen.

***

Toinen yökerho olikin vähän erilainen, kuin leirintäalueella sijaitseva. Oikeastaan Søren ei ollut koskaan nähnyt vastaavaa. Tanssilattioita oli kaksi, mutta toiselle oli uitava. Uima-allas kiersi koko paikkaa ja löytyi keskeltä yksi baaritiskikin.

Søren halusi saada vähän parempaa kuvaa paikasta ja suuntaisikin ensimmäisenä jälleen baarimikon luokse. Mies osaisi varmasti kertoa hieman tarkemmin paikan käytännöistä ja muutenkin koko kylästä.

Onneksi uikkarit oli jälleen kerran tullut otettua mukaan ja parin lasillisen jälkeen Søren uskaltautui viimein hyppäämään altaaseen.

Søren uiskenteli pienen matkan, kunnes päätti nousta erillään olevalle tanssilattialle. Paikalla oli hänen lisäkseen vain yksi toinen nainen, jonka seuraan Søren sitten liittyi tanssimaan. Ja jälleen kerran se oli aamuyö, kun väsynein jalan Søren hoiperteli soittamaan taksin itselleen.

***

***

***

***

Ja lopuksi vielä hyvää uutta vuotta kaikille :)