***

***

***

***

”Noh, hymyile nyt äidille, Sakura”, Søren yritti epätoivoisesti saada tytärtään hymyilemään ja nauramaan. Känkkäränkkä oli ollut koko päivän heillä kylässä, eikä asiaa helpottanut yhtään sekään, että Søren oli jälleen menossa ulos Eiichin kanssa. Ehkä tyttö tajusi jo, että hän joutui jakamaan äitinsä huomion jonkun toisen kanssa.

Søren ei kuitenkaan luovuttanut, vaan yritti ilmeillä ja kertoa tarinoita saadakseen tytön edes hieman virnistämään. Hänen täytyisi kuitenkin kohta lähteä valmistautumaan ja sitä ennen Sakura pitäisi saada nukkumaan.

Lopulta kello näytti jo sen verran, että Sørenin oli pakko vaihtaa lapsensa yöpukuun, mutta sitä ennen hän yritti vielä kutitella ja puhella hassuja, saaden lopulta Sakurankin nauramaan hieman. Nyt nukuttamisesta tulisi helpompaa, kun tyttö ei näyttäisi pippurin syöneeltä.

Sakuran viimein nukahdettua Eiichi soitti ja varmisti vielä, että Søren oli todellakin vapaa lähtemään. Porkkanapää oli jo kerran joutunut perumaan heidän ravintolaillallisen lapsensa takia, eikä mies ollut kovinkaan iloinen siitä. Sen jälkeen hän oli ottanut tavakseen soittaa tuntia ennen tapaamista, että kaikki oli vielä sovittuna.

Jokaisen illallisen myötä Sørenille tuli yhä isompia ja isompia paineita etsiä itselleen sopivia vaatteita. Olihan se totta, että hänen lempivaatteensa eivät aina olleet sopivia niihin paikkoihin, mihin Eiichi hänet vei.

Haru joutui usein auttamaan tytärtään vaatteiden valinnassa, vaikka äidin ja tyttären makuerot olivatkin toistensa vastakohtia. Søren ei tuntenut oloaan yhtään kotoisaksi äitinsä valitsemissa vetimissä, mutta tiesi kyllä, että hänen valitsemansa mekko olisi ollut ehkä hieman provosoiva sen iltaiseen ravintolaan. Vaikka varmasti Harunkin valitsema mekko saisi kerättyä kiitettävästi katseita.

***

Vaikka Haru kannustikin tytärtään seurustelemaan Eiichin kanssa, toivoisi vanha rouva parin näkevän mieluummin päivällä toisiaan, kuin iltaisin. Jos nuoren parin ilta sattuisi venymään ja Sakura heräisi yöllä äitinsä ollessa poissa, oli Harulla kova työ saada lapsenlapsensa takaisin nukkumaan. Tyttö huusi vain äitiään ja nukahti vasta väsyttyään huutamiseen ja itkemiseen.

***

***

Koska Sakura kärttyili aina huonosti nukutun yön jälkeen, oli Søren päättänyt viimein kutsua Eiichin syömään heille kotiin. Halusivathan Haru ja Noelkin tavata miehen ja ehkä Sakuran näkeminen saisi Eiichin ymmärtämään, ettei Søren voinut aina lähteä mihinkään lyhyellä varoitusajalla.

Tietysti Søren oli hermostunut teinitytön lailla siitä, että hänen miesystävänsä oli tulossa ensimmäistä kertaan käymään hänen kotonaan. Porkkanapää kävi jo aamukuudelta tarkistamassa, että jääkaapissa oli kaikki tarvittavat ainekset ruuanlaittoa varten, kun yhtä hermostunut Haru saapui keittiöön.

”Et kai sinä tuossa asussa aio olla koko päivää?” Haru aloitti paasauksen ja jatkoi valittaen myös siitä, miten Sørenin naamalla olevat ”sotkut” olivat jo tarpeeksi, ettei nuoremman naisen tarvinnut enää vaatteillaan erottua joukosta. Søren tosin ei tiennyt, miten hänen tavallisessa mekossa oli nyt jotain niin paljon poikkeavaa, muttei jaksanut alkaa tapella äitinsä kanssa. Ehkä vanhempi nainen vain purki hermostuneisuuttaan huomauttelemalla tavallistakin pienemmistä asioista.

Vähän ennen Eiichin saapumista Søren vaihtoi mekkoa ja Harukin näytti tyytyväisemmältä.

”Asiallinen mekko, siihen sopivat kengätkin. Näytätä hyvältä”, äiti kehui tytärtään. Sørenistä oli mukava kuulla vanhemmiltaan kehuja, vaikka se tarkoittikin omalta mukavuusalueelta poistumista.

Noel oli yhä pihamaalla töissä, kun Eiichi saapui. Haru kutsui bruneten saman tien pöytään, Noel kyllä saapuisi myöhemmin, ettei häntä tarvinnut alkaa odottelemaan. Aluksi pöydässä vallitsi hiljaisuus, Søren näki silmäkulmastaan vieraan katselevan ympärilleen arvioivasti ja maistelevan hyvin tarkasti lautasellaan olevaa ruokaa. Ehkä sittenkin olisi pitänyt valmistaa jotain erikoisempaa…

Lopulta Haru rikkoi hiljaisuuden ja kyseli Eiichiltä tämän työstä, harrastuksista ja muista, mitä nyt mieleen vain tuli. Brunette vastasi kohteliaasti kysymyksiin ja alkoi vaivihkaa udella Marsenien suvun historiasta.

”Mieheni tietää paremmin siitä, hänen pitäisi tulla kohta, joten voit kysyä suoraan häneltä”.

Søreniä ihmetytti yhä Eiichin kiinnostus hänen suvustaan ja olikin kysymässä asiasta, kun brunette päätti alkaa kehua Marsenien kotia hyvin vuolaasti Harulle. Vanha rouva vain naurahti ja kertoi hieman talon historiasta, mitä nyt tiesi. Noel osaisi kuitenkin jälleen kerran kertoa paremmin.

Søren tunsi jääneensä kokonaan keskustelun ulkopuolelle ja jatkoi ruokansa syömistä, kun Eiichi päätti välillä vähän huomioida häntäkin. Haru silmäili kiinnostuneena nuoren parin hellyyden osoituksia. Jokin miehessä oli epäilyttävää, mutta vanha rouva ei osannut nimetä sitä. Kaikki näytti niin normaalilta pintapuolisesti.

Lopulta Noelkin saapui pöydän ääreen ja Eiichi kysyi pienen esittelyn jälkeen nyt perheen päältä suvun historiasta. Noel meni aluksi hieman hämilleen kysymyksestä, mutta kertoi sen mitä tiesi ja muisti. Olisihan heillä kirjahyllyssä jotain vanhoja sukuselvityksiä, mistä voisi saada parempia vastauksia, mutta ei Noel viitsinyt moista opusta ruokapöytään tuoda.

Ruokailun jälkeen Noel palasi puutarhaan, Haru meni yläkertaan vahtimaan pian päiväuniltaan heräilevää Sakuraa, joten Eiichi ja Søren saivat viimein hetken toisilleen.

Kaksikko jakoi intohimoisia suudelmia toisilleen, eivätkä välittäneet tai huomanneet ollenkaan ikkunan toisella puolen edestakaisin kävelevää Noelia. Eikä vanha herra itsekään pahemmin kiinnittänyt huomiota nuoriin rakastavaisiin. Hänen ajatuksensa olivat pelkästään kateissa olevissa puutarhasaksissa, joita hän sattumoisin kanniskeli kädessään.

***

***

Lopulta Noelin aika oli lähteä ja herra saikin jättää hyvästit rakkaalle puutarhalleen.

Noelin kuoleman myötä Eiichi alkoi näkyä yhä useammin Marsenien talossa. Ensin kylpyhuoneeseen ilmestyi hammasharja, sitten vaatteita alkoi löytyä vaatekaapeista ja lopulta miehen työpapereita lojui siellä täällä. Søren ei ollut edes varma, missä vaiheessa Eiichi oli virallisesti muuttanut saman katon alle asumaan, porkkanapää oli vain sattunut kerran postia hakiessa huomaamaan joidenkin kirjeiden olevan Eiichille.

Haru ei tiennyt, mitä ajatella koko tilanteesta. Toki hän oli ollut se, joka oli lähes pakottanut Søreniä tapailemaan Eiichiä, mutta vanha rouva ei voinut välttyä tunteelta, että jotain miehessä oli pielessä. Brunette oli vähän liiankin kiinnostunut perheen historiasta ja varallisuudesta, mutta ei Haru voinut lähteä oikein ketään syyttelemään ilman todisteita. Eikä varsinkaan itse ollessaan se henkilö, joka oli saanut Sørenin tapailemaan miestä.

Tärkeintä oli kuitenkin Sørenin ja Sakuran onnellisuus, vaikka joskus öisin Haru näkikin painajaisia siitä, miten hänen tyttärensä ja lapsenlapsi joutuivat kadulle Eiichin saatua keploteltua perheen varat itselleen. Onneksi miehellä ei ainakaan vielä ollut mitään oikeuksia perheen rahoihin ja Haru kannustikin Søreniä seurailemaan tuloja ja menoja tarkemmin.

Valitettavasti rakkaus sokaisi ihmisiä, varsinkin siinä vaiheessa, kun heitä kosittiin suurilla timanttisormuksilla. Søren oli sulanut täysin Eiichin kauniille sanoille ja maksoi välillä miehen kuluja rakkauden sokaisemana.

Onneksi ainakin vielä Sakura oli listan ykkösenä, vaikka Søren olikin korviaan myöten rakastunut. Tyttö meni aina kaiken edelle, myös Eiichin, minkä mies oli joutunut myöntämään hampaat narskuen. Hän ei ollut vieläkään puhellut tytölle mitään, välillä vain vilkaissut ohimennen. Harusta tuntui, että mies yritti elää kuin Sakuraa ei edes olisi.

Valitettavasti Haru ei ehtinyt nähdä lapsenlapsensa kasvamista, kun Kuolema tuli hakemaan häntäkin edesmenneiden ystäviensä ja rakkaiden luokse.

***

***

Sakura kasvoi kovaa vauhtia ja kasvamisen myötä tyttö sai huomata, kuinka äidin huomiota vietiin yhä enemmän pois hänestä. Välillä Sakura ja Eiichi ihan kilpailivat siitä, kummalle Søren soisi huomionsa. Ja Sakura oli jäämässä pikkuhiljaa alakynteen, varsinkin kun äiti oli lopulta löytänyt töitä valokuvaamisesta.

Søren itsekin tunsi huonoa omatuntoa siitä, ettei pystynyt viettämään enemmän aikaa ainokaisensa kanssa. Päivät he olivat töissä ja kouluissa, ja joskus iltaisin Eiichi vei kihlattunsa niille iänikuisille cocktail-illallisille. Ja Sakura sai siksi ajaksi joko lastenhoitajan tai jonkun Sørenin siskoista seurakseen.

Eiichi tuntui saavan kutsuja yhä enemmän yläluokkaisille illanistujaisille ja brunette raahasi avopuolisonsa useimmiten mukaansa. Olihan se mukava matkustaa oikealla limusiinilla, mutta seurapiiriväen puuduttavat puheenaiheet eivät jaksaneet pitää Sørenin huomiota yllä. Onneksi naisen ei tarvinnutkaan ihan jokaiselle illalliselle lähteä, vaikka Eiichi välillä yrittikin saada häntä mukaansa.

***

Sakura nautti niistä viikonloppuaamuista, kun Eiichi oli vielä nukkumassa ja tyttö sai rauhassa katsoa lastenohjelmia telkkarista. Yleensä silloin myös Søren olisi tyttärensä seurana, jos hänen ei ollut tarvinnut lähteä bruneten seuralaiseksi mihinkään.

Myös Søren vaali niitä aamuja, kun hän sai viettää aikaa tyttärensä kanssa. Hän olikin yrittänyt mainita asiasta Eiichille, mutta mies ei tainnut tajuta asian todellista laitaa. Hänen mielestään Sakura oli jo tarpeeksi iso huolehtimaan itsestään, mutta Søren ei antanut periksi. Vaikka Sakura ei tarvitsisikaan äitiään, niin hän kyllä tarvitsi tytärtään.

Tänäkin lauantaina Eiichi oli nukkumassa edellisyön rasituksia pois, kun Søren sai hetken aikaa itselleen maksella laskuja pois, tarkistaa sähköposti viestit ja jutella sohvalla istuvan Sakuran kanssa. Kaksikko oli sopinut käydä yhdessä myöhemmin päivällä hautausmaalla viemässä uusia kynttilöitä haudoille. Vaikka reissu oli noinkin tylsä, oli se paljon Sakuralle, joka kaipasi yhä äitinsä seuraa.

Ja Sørenkin odotti yhteistä kävelyreissua tyttärensä kanssa. Hyvä tuuli tosin meinasi kadota naisen tarkastellessa perheen rahatilannetta. Kyllähän hän tiesi Eiichin lainanneen rahaa tehdäkseen joitakin sijoituksia, mutta kadonnut rahamäärä oli enemmän kuin vähän. Søren päätti keskustella asiasta myöhemmin illalla avopuolisonsa kanssa, ennen kuin alkaisi raivota kenellekään.

***

Matka hautuumaalle oli iloinen, Sakura kertoi äidilleen innoissaan kaikkea, mitä koulussa oli sattunut kuluneen viikon aikana. Tyttö kertoi innoissaan siitä, kuinka hän oli saanut valita, mitä heillä oli liikunnassa ja kuinka koko luokka oli innostunut jalkapallosta. Sakuran iloisuus tarttui Søreniin ja nainen unohti hetkeksi rahahuolet.

Søren ja Sakura siivoilivat suvun hautoja käytetystä kynttilöistä, kuihtuneista kukista ja asettelivat uusia tilalle. Sakura jatkoi yhä kertomuksiaan koulustaan, nyt tosin vähän rauhallisemmalla äänellä, kerta he olivat hautuumaalla.

Poislähtö olikin vähän jännittävämpi tapaus, kun kova raekuuro iski heidän ylle ja pari salamaakin ilmestyi. Sakura ja Søren olivat molemmat kauhuissaan ja lähtivät reippaasti kotia kohti. Puolessa välissä matkaa sää tosin muuttui normaaliksi, joten äiti ja tytär pystyivät jälleen nauttimaan auringosta.

***

***

***

***

Ja näin jälleen uusi osa julki. Pikku hiljaa vähenee... Kommentteja saa antaa :)