***
***
***
***
”Oletko sinä nyt ihan varma, että pärjäät täällä yksinäsi?” Noel varmisti ties monettako kertaa sinä päivänä äidiltään. He olivat Harun kanssa päättäneet lähteä pienelle lomalle etelään, jota parisuhdeterapeutti oli neuvonut. Yhteinen loma kaukana kaikesta kiireestä ja stressistä parantaisi suhdetta. Ja etelään siksi, koska siellä he olivat menneet naimisiinkin.
”En minä nyt täysin kyvytön ole. Totta kai pärjään, menkää te sinne lomalle ja kun tulette takaisin, en halua kuulla yhtäkään riitaa kadonneista hiuspinneistä”, Freja sanoi ja alkoi huitoa käsillään. Totta kai häntä hieman hirvitti jäädä yksin isoon taloon, mutta Haru ja Noel tarvitsivat heidän lomansa. Kyllä Freja sen aikaa yksin pärjää, ei hänellä vielä kuitenkaan ollut aikeissa seurata Sosukea tuonpuoleiseen.
Vielä taksiin noustessakin Haru ja Noel olivat epäileväisellä kannalla. Vaikka kuinka Freja huiskutti käsillään heitä jo lähtemään, tiesivät nuorempi pari hyvin, että vanha rouva ikävöi kuollutta miestään.
”Hän heittää meitä kohta kukkaruukulla, jos ei jo mennä”, Noel mutisi vaimolleen, vaikka itsekin mietti sitä, pystyisikö liput vielä perumaan.
***
Kuitenkin pitkän ja hiostavan lentomatkan jälkeen kaksikko oli saapunut pieneen lomakylään ja heidän lomakotiinsa.
”Minä en muistanutkaan, että täällä oli näin kuuma”, Haru mutisi pyyhkiessään hikistä otsaansa. Paita tuntui tarttuvan kiinni selkään ja kainalotkin olivat hiestä märkänä.
”Villapaita on ihan liikaa täällä…”, Noel sanoi vastaukseksi.
Talo oli pysynyt samana kaikki ne vuodet, sillä Frejan vanhemmat olivat aikoinaan palkanneet kaikkiin loma-asuntoihinsa henkilöt, jotka huolehtisivat talojen kunnosta. Laukut oli jo saatu kannettua sisälle ja ainoa, mitä kaksikko ajatteli, oli viileän suihkun ottaminen.
”Miksi täällä on vain yksi suihku?” Haru kysyi ärtyneenä, vaikka Noel antoikin vaimonsa mennä ensin peseytymään.
Mereltä tuleva vieno viileä tuuli kuitenkin sai vanhan pariskunnan suunnistamaan uimapukujen vaihtoon. Suihkuun kerkeäisi myöhemmin, hehän voisivat mennä yhdessä pulahtamaan viileään mereen.
Kun meressä oli uitu tarpeeksi ja sen jälkeen vielä käyty suihkussa, päätti Noel soittaa lapsilleen yliopistoon kyselläkseen kuulumisia. Myös Haru tuli seuraksi kuulemaan, onko mitään erikoista tapahtunut. Tytöt kuitenkin puhelimessa vakuuttelivat opiskelevansa, aina silloin kun hauskanpidolta kerkesivät.
”Kuulehan Sune, te olette opiskelemassa siellä, ette juhlimassa. Joten…”
”Kerro terveisiä”.
”Niin ja äidiltä terveisiä”.
***
Kun tyttöjen kanssa oli käyty sama keskustelu uudestaan kuin aikaisemminkin, suunnistivat Haru ja Noel ulos syömään. Mies oli kyllä miettinyt, soittaisiko äidilleen, mutta Freja varmaan huutaisi ja löisi luurin korvaan. Ehkä huomenna hän pirauttaisi ja kysyisi Panda-Chan 2 vointia.
Syötyään pitkästä aikaa paikallista ruokaa menivät Haru ja Noel istumaan rannalle nuotion ääreen. Pientä tihkusadetta alkoi tulla taivaalta, mutta se ei haitannut vanhuksia. Kotona sataa paljon enemmän ja paljon kylmempää.
Pitkästä aikaa he kumpikin tunsivat olonsa täysin rentoutuneiksi ja kaikki kiire ja stressi oli kadonnut heidän harteiltaan. Oli kuin he olisivat jälleen vasta rakastuneita, pian astelemassa alttarille vannomaan ikuista rakkautta.
Oli melkein jo aamuyö, kun Haru ja Noel palasivat takaisin loma-asunnolleen. Ilma oli hiostava ja Harua epäilytti, kuinka hän saisi yönsä nukuttua. Noel jo kuorsasi toisella puolella sänkyä, mutta oli selvästi potkinut peittoa pois päältä. Ehkä he voisivat seuraavana päivänä hankkia tuulettimen huoneeseen.
***
***
Seuraavana päivänä Haru ja Noel heräsivät vasta puolenpäivän jälkeen hiestä märkänä. Aurinko helotti taivaalla ja ilma oli kuumempi kuin koskaan aikaisemmin heidän ollessa siellä. Koska kumpikaan ei jaksanut lähteä kiertelemään pitkin kylää katsellen, olisiko sinne ilmestynyt kuinka paljon uutta sitten viime käynnin.
Kuitenkin sade keskeytti kaksikon auringonoton ennen kuin he kerkesivät edes kunnolla aloittaa. Haru ja Noel eivät kuitenkaan kipittäneet sisälle, vaan jäivät rannalla olevan katoksen suojaan istumaan ja katselemaan merimaisemaa.
Molemmat olivat onnellisia siitä, että olivat päättäneet tulla lomalle, vaikka keli olikin hiostavampi ja tukalampi kuin aikaisemmin. Kotona käydyt pikku riidat tuntuivat typeriltä ja molempia hävetti ja nauratti heidän aikaisemmin käydyt taistelut. Mutta sitähän avioliitto oli, myötä ja vastoinkäymistä yhdessä.
***
***
Yliopistolla, Svea:
Svea oli ottanut hommakseen työskennellä keittiössä opintojensa ohella. Siitä sai mukavaa pientä taskurahaa ja hänen ruuanlaittotaitonsakin paranivat huomattavasti. Tulipalon jälkeen kukaan ei ole halunnut tulla töihin ja opiskelijat eivät päässeet enää syömään sinne.
Kunnes Svea alkoi valmistaa, jolloin myös ruokala alkoi täyttyä nälkäisistä opiskelijoista. Tila oli ollut pitkään lähes autio, kunnes ilmainen ruokailu palasi, jolloin opiskelijat palasivat essee vihkojensa kanssa takaisin.
Työskentely ruokalassa tosin verotti Svean aikaa Wakon kanssa. Kyllähän mustahiuksinen ymmärsi syyn, miksi Svea oli mennyt töihin, mutta kyllä hän kaipasi heidän yhteistä aikaa. Opiskelu vei niin paljon aikaa ja silloin kun Wakolla oli vapaata, päätyi hän pelaamaan tietokoneella Svean tienatessa taskurahoja.
Lopulta Svea sai suoritettua opintonsa loppuun, vaikka raskasta se olikin, kun piti käydä luennoilla, opiskella ja työskennellä, sekä elää siinä sivussa. Arvosana oli kuitenkin ihan hyvä ja porkkanapää sai palata hyvillä mielin takaisin kotikaupunkiinsa aloittaakseen yhteisen elämän Wakon kanssa.
***
***
Neloset:
Neloset olivat saaneet eniten stipendejä, kuin kukaan aikaisemmin Marsenien suvussa. Niillä rahoilla he saivat hankittua oman yhteisen pikku talon, joka oli valmiiksi sisustettu. Olivathan he koko ikänsä jakaneet huoneen, joten talon jakaminen tuntui luonnolliselta heistä.
Toki he saivat paljon kaaosta ja riitoja aikaiseksi. Ainoa kone oli jatkuvassa käytössä ja kaikkien neljän piti saada sillä tehtyä vielä tehtäviäkin. Kirjat kuluivat ja välillä kävi niin, että tietystä kirjasta piti jonottaa, jos sen halusi lukea.
Tosin neloset eivät kuitenkaan riidelleet yhtä pikkumaisista kuin heidän vanhempansa joskus. He olivat tottuneet toisiinsa ja toistensa tapoihin. Olivathan he koko ikänsä asuneet samassa huoneessa vailla minkäänlaista yksityisyyttä. Vaikka omista tietokonevuoroista tulikin välillä väittelyitä, sujui yhteiselo toistaiseksi ihan hyvin.
Eniten tuskaa kuitenkin tuotti tietokone. Tai nelosten viha tietokonetta kohtaan. Se oli vanha ja kun neljättä kertaa piti tehdä suuri opiskelutyö, alkoi näyttö silloin oikkuilla. Valitettavasti viimeistä työtä oli tekemässä silloin Ulrika, kun näyttö alkoi vilkkua sinistä ja mustaa. Kirosanat lentelivät ja jokainen alkoi toivoa omaa konetta.
***
Illalla kirjat laitettiin hyllyyn ja tietokone sammutettiin. Sen sijaan telkkari pääsi kovaan käyttöön. Tytöt olivat saaneet hankittua pleikkarin, jolla he pelailivat lähes joka ilta. Erityisesti Sune ja Ulrika innostuivat pelaamisesta. Søren yleensä katsoi vierestä, kannusti siskojaan vuorotellen ja esitti välillä olevansa selostaja.
Tove ei niinkään ollut kiinnostunut pelaamisesta ja lukikin mielellään sängyssä romaaneita. Valitettavasti heidän makuuhuoneensa oli parvi, joten alhaalta kuuluvat äänet olivat vähän liiankin kovia, jotta neiti olisi voinut keskittyä rauhassa kirjoihinsa. Niinpä hetkinä Tove itse toivoi erillisiä tiloja taloon. Ainoa erillinen huone oli kylpyhuone. Ehkä hänen pitäisikin ottaa vaahtokylpy ja lukea samalla.
***
***
Tytöt olivat pitkään pohtineet, muuttaisivatko he asuntolaan vai hankkisivatko oman talon. Lopulta he olivat päätyneet omaan taloon. Mutta laskuja maksettaessa he usein tulivat ajatelleeksi, pitäisikö sittenkin etsiä asuntoloista vapaita huoneita. Isompi talo maksaisi enemmän, mutta asuntola oli asuntola…
Eiväthän he oikein muuta kaivanneet kuin erillisen makuuhuoneen ja paremman tietokoneen loppujen lopuksi. Asuntoloissa olisi ehkä tietokoneet ja erilliset huoneet opiskeluille ja vapaa-ajalle, mutta niin olisi myös useampi opiskelija viettämässä aikaa siellä. Omassa kodissa he saivat sentään olla rauhassa ja valmistautua omalla tyylillään tuleviin kokeisiin.
Lehdenkin sai lukea rauhassa ilman vieraiden opiskelijoiden hyppiessä ja huutaessa vieressä. Mitä neloset olivat kuulleet, ei asuntoloissa kunnioitettu aina yhteisiä tiloja ja paikat oli usein sotkuisia. Kunhan he pitivät ovet lukossa, saivat tytöt elää niin kuin halusivat ilman muiden paheksuvia katseita.
Ja he pystyivät paljon paremmin keskustelemaan siivousvuoroista ja ruuanlaitosta. Sune oli yleensä ruuanlaittajana, mutta joku muu sitten tiskasi, kolmas siivosi tasot ja neljäs teki jotain. He saivat kuitenkin systeemin toimimaan.
Joten oma asunto oli heille se paras vaihtoehto, vaikkakin se maksoi enemmän. Mutta olihan heitä neljä opiskelijaa, joten yleensä laskut sai melko hyvin maksettua. Ja vanhemmat olivat luvanneet auttaa hädän hetkellä rahallisesti, jos sellainen tilanne tulisi vastaan.
Tytöt opiskelivat eri aineita, joten kokeetkin olivat heillä eri aikaan. Ensimmäisten kokeiden aikana kaikki neljä olivat aivan hermostuneita. Tovella oli ensimmäisenä koe ja tytön tullessa sieltä ohitti Sune hänet juostessaan omaan kokeeseen. Tove huusi siskonsa perään kertoen kokeen olleen aivan hirveä, eikä se mitenkään parantanut Sunen hermostuneisuutta, vaikka eri aineet tytöillä olikin.
***
Kokeiden jälkeen tytöt halusivat viettää vapaaillan ja vaihtoivat parempaa ylle. Yhteistuumin he kävelivät tutuksi tulleen yökerhon luokse. Vanhemmat tuskin tykkäisivät, jos kuulisivat, mutta ei heidän tarvinnut tietää asiasta mitään.
Eivät neloset mitenkään örveltäneet, pitivät vain hauskaa ja tanssivat paljon. Enemmän he viihtyivätkin tanssilattialla, kuin baaritiskin läheisyydessä. Musiikki oli yleensä hyvää, vain pari kertaa Ulrika oli tönäissyt DJ:n pois tiskiltä ja ottanut homman haltuunsa.
Toki he kerran tai pari menivät baaritiskille tilaamaan juomat, mutta ihan vain kostuttaakseen suutaan. Tanssiminen oli raskasta, varsinkin korkeilla koroilla. Janohan siinä hommassa tulee. Ei heillä koskaan ollut mitään tarkoitusta juoda päätä täyteen, mutta eivät he mitään absolutistejakaan olleet.
***
***
Opintojen edetessä tytöt olivat päättäneet liittyä tyttöjen osakuntaan kuultuaan mummon kertomia tarinoita omista opiskeluajoistaan. Kyseinen osakunta sijaitsikin ihan lähellä heidän taloa, joten heidän olisi helppo kulkea, kun siellä olisi bileet.
Kun heidät oli hyväksytty osakuntaan, oli yhdistyksen perustaja Asuka kertonut, kuinka siellä olisi vapaita makuuhuoneita, jos tyttöjä kiinnostaisi muuttaa sinne. He olivat sanoneet harkitsevansa asiaa ja keskustelivatkin siitä yhdessä muutamaa päivää myöhemmin.
Tai oikeastaan Ulrika puhui enemmän Toven kanssa Sunen siirryttyä tietokoneelle tekemään tehtäviä. Søren meditoi ympäri alakertaa eikä juuri kuunnellut keskustelun kulkua. Toki erilliset tilat houkuttelivat, mutta jos talo ei olisikaan mieleinen, niin heitä kaduttaisi pian sinne muuttaminen.
”Asukahan pitää kohta siellä jotkut toogabileet, silloinhan me nähdään se talo. Voidaan sen jälkeen päättää, halutaanko muuttaa vai ei”, Ulrika sanoi siirtyessään itse vuorostaan koneen ääreen.
”Täh? Mitä?” Søren kysyi havahduttuaan ja tömähti lattialle kesken levitoimisen. Sune toisti Ulrikan sanat ja Søren oli samaa mieltä siskonsa kanssa.
***
***
”Niin milloin ne toogabileet olivat?” Tove kysyi seuraavana aamuna nelikon ollessa aamukahvilla.
”Asuka ilmoittaa sitten, mutta varmaan lähipäivinä”, Ulrika vastasi.
”Noi lehdet on taas pitkin pihaa”, Sune vaihtoi puheenaihetta saapuessaan itse ottamaan aamukahvia.
”Kuka helkutti ne levittää pitkin pihaa?”
”Ehkä auttaisi, jos laittaisit ne saman tien roskiin, etkä jättäisi kasaan”.
”Älä viitsi…”
***
***
***
***
Pahoittelen jälleen osan myöhästymistä :p olin ihan väärässä päivässä ja kaikkee. Tällä viikolla on kyllä ollut niin hatara pää... Mutta kommenttia? :)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.