Tätä on nyt pätkissä kirjoitettu, enkä oo mitenkään mihinkään pistänyt mitään ylös tästä osasta, joten kuukauden kirjoitustauon (tämä osa on kuvattu ja kirjoitettu kauan sitten...) jälkeen oli ajatus unohtunut. Mutta toivottavasti se ei nyt liian paljon häiritse lukemista :)

***

***

***

***

Joku lähetteli perheelle rakkauskirjeitä, eikä kukaan tiennyt mitään lähettäjästä, saati kuka oli vastaanottaja. Sosuke yleensä haki postin ja löysi kortit, joten mies tietysti aluksi luuli olevansa itse vastaanottaja. Salainen ihailija oli tietysti mukava juttu, eikä Sosuke tietysti viitsinyt kertoa heti asiasta vaimolleen.

Salainen ihailija unohtui kuitenkin pikku hiljaa, varsinkin kun muutkin perheen jäsenet alkoivat löytää kortteja, eikä kukaan tiennyt niiden omistajasta mitään. Kirje oli vain osoitettu Jollekin Marsenin perheen jäsenelle. Joten Sosuke sai unohtaa olemattoman salaisen ihailijansa ja keskittyä puutarhan hoitoon. Hovimestari kun ei kyennyt kaikkeen yksin.

Noel sai viimein myös kokea itse isyyden mahtavuuden, kun Svea tuli häntä vastaan joka päivä. Tosin oli pojalla jotain taka-ajatuksia olemalla kiltti ja huomaavainen, mutta kyllä Noel uskoi pojan pitävän vanhempiensa halauksista. Noel itse halusi olla omille lapsilleen paras mahdollinen isä, sillä hän itse oli kasvanut vain isoisänsä kanssa tietämättä oikeasta isästään mitään.

Svea tarvitsi myös paljon apua vanhemmiltaan läksyjen kanssa, ja sitä hän myös sai. Noel ja Haru olivat hyvin kärsivällisiä oppimisvaikeuksista kärsivän poikansa kanssa. Läksyihin saattoi mennä pahimpina päivinä useampikin tunti, mutta vanhemmat vain yrittivät olla kärsivällisiä sekä luoda esikoiselleen sopivan rauhallisen oppimisympäristön.

Vapaata hetkeä ei Harulla tai Noelilla juuri ollut. Neloset olivat taaperoikäisiä, vilkkaita ja aina menossa kaikkialle. Heillä oli kädet täynnä töitä jatkuvasti, vaikka Freja ja Sosuke yrittivätkin auttaa nuorempaa avioparia nelosten hoitamisessa. Frejankin oli pakko nostaa hattua isoisälleen, joka oli itse pystynyt, Beatan avustuksella välillä tosin, hoitamaan kolmosia.

Nelosten kanssa puolestaan kaikki aikuiset saivat osallistua hoitamiseen, myös Sosuke, vaikkeivät tytöt hänen biologisia lapsenlapsia olleetkaan. Mutta lapsirakkaana miehenä Sosukella ei ollut mitään vaikeuksia leikkiä pienten tyttöjen kanssa.

Sisällä puolestaan leikkivät Svea ja Solen. Lapsien ikäero oli sen verran pieni, joten he saivat toisistaan aina leikkikaverin. Kouluissa tosin on aina välillä ihmetelty perheen ikäeroja ja sotkuja, mistä Freja ja Noel on aina välillä saanut selitellä opettajille ja mahdollisesti muillekin vanhemmille.

Noel pyrki myös aina tekemään poikansa kanssa isä-poika-juttuja ja olemaan tietysti hyvä roolimalli esikoiselleen. Svea varmasti tunsikin olonsa välillä syrjäytetyksi nelosten viedessä kaikkien aikuisten huomion. Viking kun vietti mieluiten aikaa omassa rauhassaan ja Solen oli tyttö. Eihän tyttöjen kanssa voinut kaikkia asioita tehdä.

Svea oli osoittanut myös kiinnostusta pallopelejä kohtaan ja Noel oli tietysti innostumaan opettamaan poikaansa. Haru ja Freja tosin huolestuivat kovasti huomattuaan kaksikon heittelevän palloa etuoven edessä. Noel varsinkin voisi heittää pallon vähän liian kovaa, eikä Svea välttämättä saisi sitä kiinni, jolloin etuovi voisi joutua uusimaan.

***

***

Eräänä kauniina päivänä alkutalvesta Freja sai puhelun Nobuyoshilta. Kaksikko oli välillä pitänyt yhteyttä puhuakseen Noelista ja Vikingistä. Viimein eläkkeelle jäänyt Nobuyoshi oli valmis tapaamaan kahta poikaansa, eikä siitä tulisi varmastikaan helppoa.

Freja oli kytännyt keittiön ikkunan takana, milloin heidän vieraansa saapuisi ja olikin valmiina takki päällään oven takana, ennen kuin Nobuyoshi ehti edes koskea ovikelloon. Tervehdykset olivat jäykät molemmilta ja äkisti Frejalta katosi kaikki sanat, kun hän yritti ohjata vanhemman miehen sisälle.

Freja sai ripustettua molempien takit naulakkoon ja Nobuyoshi katseli uteliaana ympärilleen. Paikka ei ollut muuttunut juurikaan sitten hänen viime käyntinsä. Freja kutsui molemmat poikansa paikalle ja kysyi samalla ohimennen vieraaltaan, tahtoisiko tämä sattumoisin jotain juomista. Nobuyoshi kuitenkin kieltäytyi ja Freja oli salaa tyytyväinen. Hän halusi vain äkkiä pois tästä tilanteesta.

Viking saapui yllättävän nopeasti paikalle, ehkä poika oli hermoillut puhelin soiton jälkeen osaamatta olla enää hetkeäkään paikalla. Kyllähän teiniä kiinnosti, millainen hänen biologinen isänsä oikein on, kuinka paljon he muistuttavat toisiaan.

Tosin isän ja pojan ensitapaaminen ei mennyt ihan niin kuin oli kuviteltu. Nobuyoshi tutkaili poikaansa hetken ajan päästä varpaisiin ja tokaisi sitten melko tylyyn sävyyn:

”Luulin olevani kahden pojan isän, en tytön ja pojan”.

Noel saapui juuri sopivasti paikalle estäen veljensä sanomasta mitään sopimatonta. Vaikkei Freja varmasti olisi suuttunut siitä kovinkaan pahasti ottaen huomioon, mitä vanhempi herra oli ensimmäisenä sanonut nuoremmalle pojalleen.

Myös Noel joutui tutkan alle, mutta osasi jo odottaa kuulevansa jotain vähemmän miellyttävää. Näköjään Nobuyoshi oli odottanut heidän olevan siilipäitä, joka päivä monta tuntia kuntosalilla viettäneitä lihaskimppuja, eikä pitkähiuksisia ja keskikuntoisia.

”Mitä tuo tyylikin on muka olevinaan?” Nobuyoshi kysäisi tutkailtuaan tarpeeksi kauan esikoistaan.

Vaikka Freja ja Viking olivat molemmat odottaneet Noelin kestävän Nobuyoshin arvostelevat kommentit, olikin mies jo näyttämässä selvästi omaa mielipidettään heidän vieraan kommenteista. Joko lapset olivat valvottaneet tai sitten Noel ei kerta kaikkiaan voinut sietää Nobuyoshin arvostelevia kommentteja. Oli kuinka isä tahansa, ei lähes tuntemattomille sopinut tuohon sävyyn puhua.

Freja katseli sivusta, kuinka onnelliseksi kuviteltu tilanne oli nopeasti muuttumassa rumaksi sanasodaksi. Nobuyoshi tietysti kuvitteli poikiensa olevan ties mitä homppeleita, ei auttanut vaikka Noel kertoi olevansa jo viiden lapsen isä ja Vikingilläkin olevan sutinaa ties monenko tytön kanssa. Nobuyoshin mielestä heidän pitäisi kuitenkin edes näyttää enemmän miehiltä, ei puoliksi naisilta.

Siinä meni Frejan raja ja nainen lopulta päätti puuttua keskusteluun. Nobuyoshi oli kuitenkin näköjään saanut tarpeekseen ja päätti lähteä.

”En tiedä kyllä sinun kasvatusmetodeistasi, mutta eivätpä ne kovin hääppöisi ole, jos pojatkin yrittävät olla puoliksi naisia”.

Vanhempi mies ei aikonut jäädä edes kuuntelemaan muiden vastausta, riuhtaisi vain takkinsa naulakosta ja saapasteli ulos mutisten samalla koko reissun olevan ajan hukkaa. Freja pyöritteli päätään ja ihmetteli itseään, miten hän oli joskus voinut repsahtaa moiseen mieheen. Toisaalta silloin hänellä ei olisi kahta noin upeaa poikaa, joten jotain hyvää sentää oli niistäkin lipsahduksista.

Mutta oli Nobuyoshin sanat myös satuttanut Frejaa, niin hänen itsensä kuin poikiensakin puolesta. Viking riensi takaisin yläkertaa purkamaan suuttumustaan johonkin, kun taas Noel jäi lohduttamaan äitiään.

”Olet sinä hyvä äiti kaikista virheistä huolimatta. Ei meistä kukaan olisi täällä ilman sinua”.

Frejalla oli itkussa pidättelemistä esikoisensa kauniista sanoista ja Noel saikin kymmenisen minuuttia halata vanhaa rouvaa lohdutukseksi.

Kun Freja tokeni tarpeeksi puhumaan jälleen, kiitteli hän vastavuoroisesti esikoistaan, joka on tarjonnut tukea, mitä lapsen ei pitäisi periaatteessa joutua edes vanhemmilleen antamaan. Mutta Freja aikoi olla hyvä äiti ja vielä parempi isoäiti. Mahdollisesti joskus jopa huippu isoisoäiti.

***

***

Perheen arki muuttui yhä hektisemmäksi ja lapset kasvoivat koko ajan. Nelosista tuli yhä vilkkaampia ja aikuiset saivat tehdä kunnolla töitä ohjatakseen heidän kiinnostuksia eri harrastuksia kohtaan. Vaikka jokainen päivä oli erilainen, oli niissä tietyt samat rutiinit, kuten aamupala. Hovimestari valmisti aina ensimmäisen aamiaisannoksen kuudelle.

Koska pöydän ääreen mahtui vain kuusi, saivat lapset Solenista alkaen sydä ensimmäisenä. Keittiö oli aina silloin niin kovin meluisa ja joskus jopa ruokaa lenteli ympäriinsä, jos kukaan aikuisista ei ollut vahtimassa. Hovimestari mukaan lukien.

Nuorempien mennessä pukemaan vaatteita päälleen ja valmistautuen muuten kouluun menoa varten, oli aikuisten vuoro istahtaa pöydän ääreen. Keskustelu oli tietysti paljon hillitympää kuin lasten ja jokainen pystyi kuulemaan omat ajatuksensakin. Lapset kun tahtoivat kaikki yrittää puhua yhtä aikaa, aikuiset puolestaan kuuntelivat rauhassa toisiaan.

***

Vaikka Solen alkoikin olla jo kasvamassa pois leikki-iästä, viihtyi tyttö silti veljenlastensa kanssa. Mitä nyt joskus nelosten jutut olivat välillä Solenin mielestä niin lapsellisia ja typeriä, vaikka olihan hän itsekin muutama vuosi sitten ollut täysin samanlainen.

***

***

Joulu oli viimein saapunut Kuukylään ja lasten kova odotus oli viimein palkittu. Jopa lunta oli luvattu joulupäiväksi ja Søren erityisesti odotti paksuja lumikinoksia, missä hyppelehtiä päivät pitkät. Tytöt olivat myös saaneet auttaa kuusen koristelussa, vaikka heille olikin meinannut tulla tappelua siitä, mitä koristeita laitetaan mihinkin.

Freja oli loihtinut monta pellillistä erilaisia pipareita ja vanha rouva saikin olla jatkuvasti valmistamassa lisää. Ne kun sattuivat katoamaan ihmeellisen nopeasti pöydältä. Mutta ei se Frejaa haitannut, ainakin ne tuli syödyksi ja saipahan hänkin jotain muuta tekemistä, kuin maatua sohvalle.

Myös Tora oli saapunut kotiin lomalle yliopistolta ja nuorukaista olikin jo ovella tervehtinyt vastaleivotun piparin tuoksu. Tietysti myös Sosuke oli tullut Solenin kanssa ovelle vastaan, Freja kun oli kytkettynä keittiöön ja muut perheen jäsenet joko olivat syömässä tai koristelivat vielä taloa.

Liittyipä myös Tora pöydässä olevien joukkoon ja nappasi itselleen muutaman piparin. Paikalle kutsuttu pukkikin saapui hekottelemaan ympäriinsä ja tuomaan tietysti muutaman lahjan lapsille. Neloset kyllä saivat melkein tappelun aikaiseksi siitä, kuka sai jakaa lahjat. Lopulta vanhemmat joutuivat halkaisemaan riidan poikki julistaen Svean lahjanjakajaksi pukin avustuksella.

Sosuke oli hankkinut myös muutaman ilotulitteen, jotka he päättivät sytyttää ruuan ja lahjojen jaon jälkeen. Muu perhe seisoskelivat kauempana katsoen tiiviisti vanhan miehen raketin sytyttämistä.

Näköjään he olivat kuitenkin saaneet viallisen tuotteen ja paukku räjähti suoraan Sosuken kasvoille. Kun lapset nauroivat kömmähdykselle, olivat hieman vanhempi väki huolissaan Sosuken hyvinvoinnista. Mies selvisi kuitenkin vain säikähdyksellä, muutamalla naarmulla ja pienillä palovammoilla. Lääkäri reissua ei katsottu tarpeelliseksi, mutta Freja kiskoi silti miehensä sisälle siistittäväksi.

***

Koska lapsilla riitti vielä valtavasti energiaa, jäivät he takapihalle leikkimään. Neloset päättivät aloittaa kilpailun siitä, kuka rakentaisi parhaimman lumiukon ja muodostivat pian kahden hengen joukkueet. Søren ja Tove olivat yksi pari, kun taas Sune ja Ulrika olivat toinen.

Myös Svea ja Noel liittyivät pian joukkoon, mutta päättivät sen sijaan aloittaa keskenään lumisodan. Tällä kertaa heidän ei tarvinnut edes varoa ikkunoita, eikä lumi muutenkaan sattunut läheskään yhtä pahasti kuin kova jalkapallo.

Solen puolestaan päätti koristaa takapihaa lumienkeleillä, vaikka Noel saikin kehottaa pariin otteeseen siskoaan olematta makaamatta lumessa. Pianhan tyttö olisi sairas ja tartuttaisi muunkin perheen ikävään tautiin.

Kun Vikinginkin saatiin ulos, liittyi teini sisarensa kanssa lumiukon rakennuskilpailuun. Kaksikko oli aivan varma voitostaan, sillä Viking jaksoi pyörittää paljon isompia palloja kuin veljen tyttönsä. Ainakin he saisivat isoimman lumiukon tehtyä, jos ei muuta.

Lopulta sisällä olleet aikuisetkin joutuivat laittamaan nutut niskaan ja tulemaan tuomareiksi kilpailijoille. Haru kyllä pyöritteli päätään pirun näköisille lumiukoille, kun Ulrika yritti epätoivoisesti yrittää selittää sen syvällisempää merkitystä. Søren ja Tove puolestaan olivat tehneet tavallisen näköisen, ja jostain syystä Haru olisi odottanut juuri heiltä pirun näköisen lumiukon.

Kilpailun päätyttyä Freja sai rientää sisälle valmistamaan lämmintä kaakaota paleleville lapsille. Jollakin oli jo huulet alkanut sinertää, toisen hampaat kalisivat yhteen hallitsemattomasti, jollakin kolmannella oli jääkylmät sormet ja varpaat. Jono muodostui vanhan rouvan taakse salaman nopeasti ja pian myös tyhjiä kaakao mukeja alkoi ilmestyä ties mistä. Ja keittiö täyttyi jälleen kaoottisesta melusta.

***

***

***

***

Joulun henkinen osa näin muutaman kuukauden etuajassa :p