***

***

***

***

Søren katseli onnellisena pientä tervettä tyttölastaan, jonka hän oli nimennyt Sakuraksi. Synnytys oli mennyt hyvin ja nopeasti, tosin Søren vannoi, ettei enää koskaan aikoisi synnyttää toistaa kertaa. Sakura oli terve ja kaikin puolin täydellinen.

Tyttö oli ilmetty kopio äidistään. Samat vaaleansiniset silmät, pisamainen iho ja punertavat hiukset. Tosin olihan Shimeikin ollut punapää, mutta ulkoisesti tyttö ei muistuttanut vielä millään tavallaan biologista isäänsä. Ja ehkä se oli hyvä niin.

Søren asusteli yhä kotonaan, auttoi vanhempiaan askareissa ja vanhemmat häntä Sakuran hoidossa. Tosin Haru sekä Noel molemmat painostivat tytärtään hankkimaan työpaikan, mistä Søren ei ollut vieläkään oikein innostunut. Toki hänen yliopistolta saamillaan papereilla hyvän paikan löytäisi, mutta porkkanapää ei tiennyt, mikä olisi se hänen alansa.

Noel ja Haru kuitenkin painostivat tytärtään etsimään itselleen työpaikan, ettei hänen elämänsä pelkäksi loisimiseksi jäisi. Tosin kyllähän hän tyttärestään huolehtii. Itse kovia työntekijöinä vanha pari ei pystynyt ymmärtämään Sørenin haluttomuutta etsiä töitä.

***

Søren ei juuri poistunut kotoa, joten Haru sai tehdä paljon työtä suostutella tyttärensä pukeutumaan nätisti, lähteä ravintolaan syömään ja käydä ehkä muuallakin. Hieman sosiaalista elämää voisi herätellä eloon ja ehkä reissulta sattuisi löytymään jonkun kunnon miehen numeron, niin kuin Haru asian ilmaisi.

Søren teki niin kuin äitinsä ehdotti, vaikka tunsikin olonsa epämukavaksi ihon myötäisessä mekossa ja ravintolakin oli vähän liian pramea hänen makuunsa. Mutta tämmöisistä paikoista niitä kunnon miehinä kuulemma löytäisi. Tosin Søren ei voinut olla miettimättä, mistä hänen äitinsä senkin muka tiesi.

Ravintola oli kallis, ruokalistassa oli liian hienoja nimiä, ettei Haru tiennyt, mitä hän oli juuri itselleen tilannut. Paikalla olevien asiakkaiden jututkin olivat niin puuduttavaa kuunneltavaa, että Søreniä alkoi ihan väsyttää istuessaan yksin pöydän ääressä.

Ulkona terassilla sai tilata erilaisia viiniä ja ihastella maisemia, ja niin Søren ihastelikin. Vaikka näkymä olikin tuttu, oli viileä merituuli silti mukavan raikas.

Søren ei voinut olla miettimättä Shimeitä, minkälaista olisi jakaa tämä näkymä miehen kanssa. Mies pysyi yhä porkkanapään ajatuksissa, joskaan ei enää niin usein kuin aikaisemmin. Silti, tempustaan huolimatta, miehellä oli paikka Sørenin sydämessä.

***

Ravintolasta lähdettyään Søren päätti hieman sivistää itseään ja käydä taidegalleriassa, jossa oli hänenkin sukunsa jäsenien teoksia. Sørenin asukin oli sopiva sen hetkiseen tilaisuuteen, galleriassa oli parhaillaan ollut näyttelyt uuden taitelijan teoksista. Porkkanapää kuitenkin suunnisti esi-isänsä teoksien luokse.

Kauaa Søren ei voinut maalauksia ihastella rauhassa, kun yksi gallerian työntekijöistä, liikemaailmassakin paljon esiintynyt Eiichi Mori tuli juttelemaan nuorelle naiselle. Kaikki taidehömpötykset meni ohi korvien, mutta Søren piti hymyn kasvoillaan ja nyökytteli päätään aivan kuin ymmärtäisi jotain.

”Huomasin sinun katselevan noita tauluja, oletko kiinnostunut kyseisetä tyylistä vai taitelijasta? Marseneillahan on pitkä historia tässä kaupungissa…” Eiichi aloitti, kunnes Sørenin oli pakko keskeyttää.

”Eh, ajattelin vain tulla katselemaan niitä ensimmäistä kertaan”, ja niin Søren päätti esitellä itsensä brunetelle.

Eiichi innostui oikein kunnolla Sørenin tapaamisesta, antoi jopa käyntikorttinsa ja pyysi Søreninkin puhelinnumeroa, jotta he voisivat tulevaisuudessa jutella enemmän taiteesta tai jos porkkanapäällä olisi jotain sukunsa arvotauluja lahjoittaa gallerialle. Nainen vastaanotti käyntikortin, antoi myös numeronsa, mutta epäili silti toisen keskustelun mahdollisuudesta. Eihän hän ymmärtänyt mitään bisneksestä tai taiteesta.

***

Kun Søren lopulta pääsi palaamaan kotiinsa, oli kaikki muut jo syvässä unessa. Käytyään ensin vilkaisemassa nukkuvaa Sakuraa kömpi Søren väsyneenä peittonsa alle. Pitkiä yöunia tuskin tulisi, sillä muutaman tunnin päästä Sakura saattaisi jo heräillä. Ehkä porkkanapää voisi yrittää päivällä ottaa torkut, jos siihen tulisi tilaisuus.

***

***

Sakura nukkui tunnin pidempää, mitä Søren oli odottanut, mutta vähäisiksi naisen yöunet silti jäivät. Jotenkin hän kuitenkin sai itsensä ylös sängystä vaihtamaan tyttärensä vaippoja ja sitten syöttämään tätä.

Harukin heräili pian Sakuran jälkeen ja oli hyvinkin innokas kuulemaan, miten Sørenin yö oli mennyt.

”Mukava kuitenkin nähdä, ettet kärsi mistään krapulasta tai hypännyt jonkun miehen matkaan”, vanhempi rouva totesi, ennen kuin antoi Søren kertoa, mitä taidegalleriassa oli sattunut.

Kuvailtuaan Eiichin äidilleen Haru ilmoitti heti haluavansa tavata miehen, vaikutti tämä sen verran mielenkiintoiselta.

”Hyvänen aika sentään äiti!” Søren puuskahti ja ilmoitti menevänsä jatkamaan vielä pariksi tunniksi uniaan, muuten hän saisi myöhemmin päivällä migreenin.

***

Saatuaan hieman lisää unta Søren pyhitti lähes koko päivänsä Sakuralle. Tosin kun tuli päiväunien aika, sai porkkanapää silloin hetken aikaa myös itselleen.

Tai sitten ei. Juuri kun Sakura oli nukahtanut, oli puhelin pirahtanut soimaan. Eiichi se sieltä soitteli ja kyseli kuulumisia. Søren meni hieman hämilleen, hänhän oli vasta edellisyönä tavannut miehen ja nyt jo pitäisi jutella kuin vanhalle tuttavalle.

Tosin ei Søren kyennyt puhelua lopettamaankaan, sen verran hyvin mies osasi puhella, että sai naisen huomion itseensä kokonaan. Tai ainakin lähes, välillä Søren katseli mieluummin kynsiään, kuin keskittyi täysin toisen juttuihin.

Haru oli ollut yläkerrassa kutomassa, kun puhelin oli soinut ja kuunneltuaan toisella korvalla tyttärensä puhelua oli naisen kiinnostunut herännyt sen verran, että kutimet päätyi lattialle ja Harun koko keskittyminen oli meneillään olevassa puhelinkeskustelussa. Søren ei edes huomannut äitinsä kuuntelevan hänen puheluaan.

Lopulta Eiichin oli jatkettava hommia ja Søren sai laskea kuumentuneen luurin takaisin paikoilleen. Haru oli ripeästi napannut kutimet takaisin käsiinsä ja Sakurakin ilmoitti huoneestaan olevansa hereillä huutamalla. Haettuaan tyttärensä päiväunilta Haru kyseli vaivihkaa, kuka mahtoi olla soittaja, kun noin kauan jaksoi rupatella. Ja Søren kertoi totuuden, mitäs sitä valehtelemaankaan alkaisi.

***

***

Sakura kasvoi hurjaa vauhtia ja tyttö muistutti ulkoisesti yhä enemmän äitiään. Søren eleli yhä työttömän elämää, mutta oli alkanut viimein panostaa enemmän työnhakuun. Eiichinkin kanssa porkkanapää oli alkanut pitämään enemmän yhteyttä, vaikkeivät he olleetkaan juuri tavanneet toisiaan toista kertaa.

Søren halusi mieluummin viettää päivät kotona nauttien Sakuran taaperoajasta, kun Toven sanoin aika kului aina liian nopeasti. Porkkanapää ei halunnut menettää hetkeäkään poissa tyttärensä luota siinä pelossa, että tämä sanoisi ensimmäisen sanansa tai ottaisi ensi askeleensa ilman tukea. Tai tekisi jotain muuta ihanaa.

Haru ja Noel kyllä yrittivät hätistellä välillä Søreniä talon ulkopuolelle ilman lastaan, mutta tähän mennessä nuori äiti oli käynyt ainoastaan sisartensa luona Sakura mukanaan. Toki Noel ja Haru ihailivat moista omistautumista, sillä eivät he olleet uskoneet Sørenin olevan kovinkaan kummoinen äiti.

Mutta Søren oli yllättänyt kaikki tarjoamalla tyttärelleen kaiken mahdollisen, mitä hän vain pystyi ja pyrki olemaan kaiken ajan läsnä. Toki hän antoi Sakuran leikkiä yksinään, mutta silloinkin Søren oli vieressä tai ainakin samassa huoneessa vahtimassa, etteivät lelut menneet taaperon suuhun.

***

***

Lopulta Haru ja Noel olivat saaneet Sørenin jättämään pariksi tunniksi Sakuran heille, sillä ehdolla toki, että he ottaisivat heti kuvia ja videoita, jos tyttö tekisi jotain uutta. Eiichi oli viimein kutsunut porkkanapään kanssaan ulos syömään tai kahville, ja Søren oli hermona siitä, mitä hän laittaisi päälleen.

Oma tyyli ei kelvannut, ei ainakaan Harun sanojen mukaan ja Søren onnistui onkimaan kaappien perukoilta jotain vähän siistimpää, mutta silti mieleistä päälleen. Täytyihän hänen näyttää hyvältä ja arvokkaalta moisen bisnesmiehen seurassa.

Vielä taksiin noustessaan Søren epäili asuvalintaansa, kiitos äitinsä arvostelevien sanojen. Hän ei voinut ymmärtää, mikseivät omat tavalliset vaatteet kelvanneet. Ei kai Eiichi nyt hänen ulkonäkönsä takia pyytänyt häntä ulos, tai jos pyytikin, olisi miehen hyvä oppia hyväksymään Søren sellaisena kuin hän on.

Søren oli saanut valita paikan ja nainen oli päätynyt pieneen ja mukavaan kahvilaan. Pihalla Eiichi kehui kovasti porkkanapään ulkonäköä, mutta silmäili varovasti rakennusta. Selvästikään paikka ei oikein vastannut miehen kuvitelmia tai vaatimuksia.

Koko kahvittelun ajan Søren pystyi aistimaan, ettei Eiichiä voisi vähempää kiinnostaa istua pienessä kahvilassa. Ei vaikka Søren kuinka yritti saada toisen ajatukset muualle. Koskaan aikaisemmin ei naiselle ole ollut vaikeuksia löytää hyviä pöytäkeskusteluja, kuin mitä nyt.

***

Lopulta Søren luovutti ja oli kysynyt seuralaiseltaan, josko tämä tahtoisi vaihtaa paikkaa. Myöntävä vastaus tuli ennen kuin kysymystä oli ehditty esittää loppuun ja Sørenin ei auttanut muu kuin seurata brunettea ulos odottamaan taksia, joka veisi heidät lähemmäksi keskustaa kalliimman puoleisen ravintolan edustalle.

Ruokalistaa silmäillessään Søreniä rupesi ahdistamaan korkeat hinnat ja vaikeaksi nimetyt annokset. Onneksi perus salaatti löytyi listalta ja Søren tilasi sen toivoen, ettei Eiichi kuvitteli mitään omiaan sen takia. Mutta sitten taas, mitä väliä? Søreninhän pitäisi vain olla oma itsensä.

Eiichi tilasi myös kallista viiniä, jota kaksikko kilistelivät katsellessaan betonimaisemia. Makunsa kullakin, niin ruokapaikan kuin viinin suhteen, oli Sørenin ajateltava. Hän pystyi haistamaan koko syönnin ajan autojen pakokaasut ja liikenteen melu ei antanut hänelle kunnollista ruokarauhaa. Eiichi puolestaan näytti nauttivat paikasta ja puheli paljon työstään porkkanapäälle.

Lopulta miehen oli kiirehdittävä töihin ja Haru ihan yllättyi, kun hän sai hennon suukon huulilleen. Sitten Eiichi jo kiiruhtikin pois ja lasku jäi naisen maksettavaksi. Søren ei ollut ihan varma, oliko maksusta ollut puhe, kun hän antoi setelit hovimestarin käteen. Ehkä seuraavalla kerralla Eiichi maksaisi.

***

***

***

***

:o Enää viisi osaa jäljellä, sitten onkin enää pelkkä Ochiain elämää, johon pystyy sitten ehkä keskittymään paremmin. Jos vain koneongelmat sen suo...