***

***

***

***

Søren vietti viimeisiä päiviään kylässä rentoutuen ja kirjoja lukien. Muut matkailijat lainailivat huoletta tavaroitaan ja porkkanapäästä tuntui, että he olivat kuin toinen perhe hänelle. He kertoivat iltaisin elämäntarinoita toisilleen ja muut antoivat neuvoja pulmiin. Hän tulisi ikävöimään heitä kaikkia sitten myöhemmin.

Mutta aavikon kuumuutta ja aurinkoa hän ei tulisi ikävöimään, ja sen takia Søren olikin aikaistanut matkaansa Sadekylään. Neiti oli pakannut tärkeimmät vaatteensa matkalaukkuun, mutta aikoi ostaa vasta paikanpäällä lämpimiä paitoja ja takkeja. Kesähepenet hän jättäisi tänne muiden käytettäväksi, muuten kotiutuessa hänellä olisi vaatteita vaikka muille jakaa.

***

Illalla Søren vaihtoi vaatteensa ja lähti kiertämään kylän illanviettopaikat vielä kertaalleen. Pieni paikka oli tullut tutuksi ja porkkanapää jaksoi myös jo kävellä kylän toiselle laidalle ja takaisin. Kunto oli kasvanut roimasta sinä aikana, minkä Søren oli kylässä viettänyt.

Myös joistakin paikallisista oli tullut hyvin läheisiä Sørenille ja heidät oli niin haikea hyvästellä. Koko illan porkkanapäätä tanssitettiin ja juominen meinasi jäädä vähemmälle. Vasta siinä vaiheessa, kun Sørenin jalat meinasi pettää alta, annettiin hänen mennä juomaan.

Koko yötä Søren ei kuitenkaan viihtynyt samassa paikassa, vaan lähti käymään myös kauempana sijaitsevassa yökerhossa. Paikka tosin oli aika autio, johtuen varmaan turistikauden loppumisesta.

Ei Søren itsekään ollut kovin innokas tanssimaan tai pulikoimaan, hän päätyi vain juttelemaan baarimikon kanssa ja juomaan muutaman lasillisen.

Leirintäalueelle tultaessa Søren huomasi muiden istuskelevan nuotion ääressä ja päätti liittyä heihin. John oli jo lähtenyt porkkanapään poissa ollessa ja itse asiassa Søreninkin kyyti tulisi parin tunnin päästä. Hyvästeistä tuli haikeat.

Porkkanapää vaihtoi sähköposteja ja puhelinnumeroita muiden reissaajien ja joidenkin turistien kanssa luvaten ahkeraa yhteydenpitoa. Tosin Søren ei ihan heti pystyisi soittelemaan tai viestittelemään, eihän neiti edes tiennyt, milloin hän palaisi kotikaupunkiinsa. Jos ollenkaan.

Lopulta kyyti tuli hakemaan Sørenin lentokentälle ja edessä oli jälleen pitkää istumista ja junaan vaihtamista.

***

***

Sadekylä tuntui pohjoisnavalta aavikon jälkeen ja Søren oli onnellinen, että oli ostanut jo valmiiksi joitakin lämpimiä vaatteita. Hän oli jälleen majoittumassa leirintäalueelle, vaikka yöpakkaset hieman hirvittivätkin porkkanapäätä.

Sillä kertaa leirintäalueella oli onneksi myös ruokakoju, joten ei tarvinnut lähteä nälissään kauemmas syömään. Sadekylässä paikat näyttivät kaikki olevan hyvän kävelymatkan päässä.

Kokilta Søren kyseli sitten parhaita menopaikkoja, vaikka vastausten saaminen oli vaikeaa kahden muun retkeilijän tapellessa sivummalla. Kokin oli katseltava, milloin tilanne kärjistyisi niin pahaksi, että virkavalta pitäisi pyytää paikalle.

***

***

Ensimmäinen päivä meni levätessä sekä tutustuen muihin retkeilijöihin. Seuraavan päivänä Søren lähti kuitenkin jo aikaisin liikkeelle katselemaan paikkoja. Kokki oli kertonut ravintolabaarista, minkä lähellä oli muutakin toimintaa luvassa.

Paikka oli pieni, mutta sieltä todellakin löytyi baarin ja ruokakojun lisäksi kirveen heittoa ja tukin pyörittämistä.

Baari oli pieni, musiikki oli vanhahtavaa, mutta ainakin baarimikko oli hyvännäköinen.

Søren maisteli yhden lasillisen verran paikan erikoista, kunnes päätti mennä ulos kokeilemaan paikallisia vapaa-ajan viettotapoja.

Tukkijuoksu tai sen pyörittäminen oli hieman haastavaa, mutta tylsää yksin. Kukaan ei näyttänyt innostuvan liittymään Sørenin seuraan, joten neiti vaihtoi vaatteet takaisin päälleen ja päätti mennä kokeilemaan kirveen heittoa.

Kirveen heitto oli haastavampaa kuin miltä se näytti. Søren meinasi huitaista itseään pariin otteeseen, kunnes päätti luovuttaa. Hän joko tappaa itsensä tai jonkun toisen siinä lajissa.

Koko päivä meni ihaillessa rauhallista ympäristöä ja pimeän laskeuduttua Søren kömpi väsyneenä telttaansa. Hieman häntä hirvitti yöpakkaset, mutta onneksi kävelyretkillään hän oli löytänyt muutaman lämpimän takin itselleen, jos vilu yllättäisi.

***

***

Ja vilu yllätti aamuyöstä. Søren kävi pistämässä lämpimämpää vaatetta ylleen, kunnes häntä ei enää nukuttanutkaan. Sen sijaan hän päätti liittyä nuotion ääressä istuvien joukkoon ja vaihdella hieman kuulumisia.

Erityisesti punatukkainen mies kiinnitti Sørenin huomion. Mies oli esittäytynyt Shimeiksi ja oli Sørenin tavoin reppureissulla.

***

Aamulla ilma oli hieman lämpimämpi, mutta leirintäalueen lampi oli silti jäässä. Søren oli kuitenkin päättänyt tareta ulkona pelkällä hupparilla.

Shimei ilmestyi kuin tyhjästä naisen taakse ja tiedusteli, mihin Søren olisi tänään matkalla. Pienen jutustelun jälkeen kaksikko päätti yhdessä lähteä käymään kauempana sijaitsevassa puistossa, missä oli kuulemma vähän kaikkea.

Ja toden totta, heti puiston rajalle päästyään Søren sai henkäistä ihastuneena. Puisto oli upea, siellä oli pieni puoti sekä DJ soittamassa hyvää musiikkia. Sørenistä tuntui, että hän näki unta.

Shimein kanssa Søren meni katselemaan lähemmäksi vesiputousta ja he pohtivat yhdessä pystyisikö vesiputouksen huipulle kiipeämään. Shimei kuitenkin totesi sen olevan varmasti vaarallista ja niin he lähtivät katselemaan muuta ympäristöä.

Søren johdatti miehen tanssimaan, ennen kuin he lähtisivät käymään kylän ainoassa ”ostoskeskuksessa”.

Søren päätti ostaa lisää villapaitoja ja Shimeikin osti toiset lämpimät housut itselleen.

Takaisin leirintäalueelle päästyään kaksikko meni suoraan syömään. Søren kiitti seurasta ja Shimei ehdotti heidän lähtevän toistekin yhdessä kiertelemään kylää. Sørenistä se kuulosti hyvälle.

***

Søren huomasi viihtyvänsä paljon miehen seurassa ja he kävivät lähes joka ilta jossain yhdessä. He jopa pistivät pienessä baarissa jalalla koreaksi, vaikka baarimikko näyttikin silmäilevän heidän touhujaan huvittuneena.

Kaksikon siirryttyä juomaan myös muut paikalla olijat päättivät liittyä tanssiin. Søren meinasi vetää juomansa väärään kurkkuun nähtyään kahden miehen tanssivan läpsytanssia. Ja hänen ja Shimein tanssi oli katsottu huvittuneena.

Ja kerta Sørenillä oli nyt seuraa, sai neiti suostuteltua Shimein tukin pyörittämiseen.

Shimei ei tosin kauan pysynyt tukin päällä, kun Søren jo onnistui tiputtaa hänet mahalleen veteen.

Tosin Shimein oli helppo hymyillä onnistuttuaan pitkän ajan jälkeen tiputtaa Søren veteen. Neiti oli jo ehtinyt kehuskella olevansa voittamaton.

***

***

Søren oli viihtynyt pitkään Sadekylässä. Niin pitkään, että hänen oli pakko lainata yhdeltä leirintäalueen asukkaalta saksia siistiäkseen hieman villiintynyttä hiuspehkoaan.

Shimein aika oli myös lopussa, sillä mies kertoi jatkavansa kohta reissuaan Kimimuraan.

Søren tuli uutisesta surulliseksi. Hän oli jo tottunut miehen seuraan. Oli hauskaa viettää jonkun kanssa aikaa. Jonkun, johon on tutustunut paljon paremmin kuin muihin matkustajiin.

Søren oli myös saanut huomata olevansa ihastunut mieheen. Shimein kanssa oli hauskaa, hauskempaa kuin kenenkään muun kanssa. Pelkkä miehen läsnäolo sai perhoset lepattavaa Sørenin sisällä.

***

Søren ei tiennyt, pitäisikö hänen kertoa tunteistaan miehelle, vai pitää ne itsellään ja kärsiä. Hän kuitenkin aikoi pitää hauskaa, kun he aikoivat Shimein kanssa lähteä käymään puistossa. Oli miehen viimeinen ilta Sadekylässä.

Søren ei voinut olla kuitenkaan kiinnittämättä huomiota miehen vihjaileviin sanoihin ja pieni toivon pilkahdus syttyi hänen sisällään. Ehkä Shimei tunsi samoin häntä kohtaan.

Ainakin he molemmat näyttivät nauttivansa toistensa seurasta enemmän kuin normaalisti.

***

He saapuivat puistoon ja tanssivat yhdessä lähes koko päivän. Kyllä he siinä välissä kävivät kerran syömässä, mutta palasivat sitten takaisin.

Pimeyden laskettua Shimei ja Søren ihastelivat kauniita maisemia, kunnes Søren keräsi kaiken rohkeutensa ja suuteli miestä. Onneksi Shimei näytti tuntevan samoin Søreniä kohtaan, sillä hän vastasi suudelmaan.

Ja niin Søren teki jotain, mitä hän odottaisi vain Ulrikalta. Shimei oli johdattanut Sørenin puistossa olevalle porealtaalle ja meno alkoi käydä kuumaksi kylmästä ilmasta huolimatta.

Mutta Søren ei katunut. Sitä paitsi heidän kuuma hetki sai hänet yhä varmemmaksi tunteistaan ja päätöksestään lähteä Shimein mukana Kirimuraan.

***

***

***

***

Enää ei ole montaa osaa jäljellä ja sitten onkin vain Ochiait, mitä työstää. Ellei kone ole toistamieltä, mitä vähän pahoin pelkään :/